Suurta järistystä odotellessa

24.10.2011 12:04

UP-uutispalvelu 19.10.2011

Joko ensi viikonloppuna euroalueen kriisiin löytyy ratkaisu vähän pidemmäksi aikaa kuin kriisikokouksesta  toiseen? G 20-maiden kokous viime viikonloppuna sälytti odotukset ensi sunnuntain EU-huippukokoukselle.

Kreikan hallittu velkasaneeraus on tiedetty väistämättömäksi jo kuukausien ajan. Velkojen leikkauksen odotettu prosentti on noussut viikko viikolta. Enää ei puhuta 20-30 prosentin vaan 50-60 prosentin velkapääomien menetyksistä, jotta Kreikan talous saataisiin jotenkin loput velat kestäväksi.

Sijoittajanvastuu ongelmamaiden luototuksen riskeistä pitää saada toteutumaan Kreikan edellisen paketin laskennallista pitkän aikavälin 21 prosentin leikkausta selvästi tuntuvampana. Yksityisten, kovaa korkoa perineiden velkojien riskisijoituksia ei pidä siirtää muiden euromaiden kontolle takaajina tai lisävelan järjestäjinä.

Kun roimaan velkasaneeraukseen joudutaan, menettävät sekä alkuperäiset valtion rahoittajat että myöhemmin pelastusoperaatioon rientäneet. Vain kansainvälinen valuuttarahasto IMF taitaa selvitä leikkauksitta, mutta joutuu muiden velkojien tavoin odottamaan tosi pitkään saamisiaan.

Velkojen isoista saneerausprosenteista taas koituu raskaita luottotappioita monille rahoituslaitoksille. Riskiarvioissa eivät riitä Kreikan velkapapereiden arvonpudotukset vaan on puristeltava pehmeitä pois myös muille ylivelkaantuneille maille annetuista luotoista.

Financial Times oli julkisista tiedoista laskenut Euroopan merkittävimpien pankkien mahdollisia pääoman alaskirjauksia euroalueen ongelmamaiden velkaleikkausten vuoksi. Summat voivat nousta hurjiksi ilman liitännäisiä maailmankaupan ongelmiakin: Deutsche Bank 18 mrd, UniCredit 13 mrd, Commerzbank 10 mrd, BNP Paribas 13 mrd, Santander 10 mrd, Societe Generale 8mrd, BBVA 9 mrd ja Intesa Sanpaolo 6 mrd euroa.

Kun velkasaneeraukseen mennään, on luonnollisesti oltava selvä toimintamalli siihen, miten seuraavassa aallossa pidetään pystyssä rahamarkkinoiden toiminta ja estetään taloutta romahduttavat ketjureaktiot mallia Lehmann Brothers. Kaunistellen puhutaan pankkien pääomittamisen tarpeesta.

Valtioista on tullut pankkien omistajia USA:ssa, Britanniassa, Irlannissa, Hollannissa, Saksassa ja nyt viimeksi Ranskassa ja Belgiassa Dexia-pankin suistuessa totaalisesti isäntävaltioidensa syliin. Jos ja kun yksityistä pääomaa kaatuvan pankin tueksi ei tule, pankkituki valtiolta on annettava tiukan vastikkeellisesti ja se merkitsee herkästi omistus- ja määräysvallan siirtymistä valtiovetoiseksi.

Taloushistorian ironiaksi voisi luonnehtia sitä, että liikepankkeja sosialisoidaan eniten juuri nyt, kun Euroopassa on vallassa vuosikymmeniin oikeistolaisimmat hallitukset. Markkinauskoisen politiikan maksumieheksi voi joutua uskomattoman monta reittiä pitkin.  
  
Kuka muuten on antanut Saksan ja Ranskan johtajille avoimen asianajovaltakirjan 15 muun euromaan seuratessa äänettöminä yhtiömiehinä sivusta? Herätys! Miljardit ja kymmenet miljardit vaihtavat tulevissa ratkaisuissa omistajia. Oikeudenmukaisinta ratkaisua eivät suinkaan aja ne, joilla on eniten pelissä.

Euroopan yhteistä etua tässä kaivattaisiin. Ja arkista järkeä, ei federalistisia uskontunnustuksia taikka EU-vastaista älämölöä.

Johannes Koskinen