Järkeä kuntauudistukseen!

28.09.2011 7:28

Hämeenlinnan Viikkouutiset 23.9.2011

Kataisen hallituksen ohjelmaan saatiin kirjatuksi määrätietoinen tavoite uudistaa kuntarakennetta, jatkoksi jo kaksi vaalikautta harjoitellulle kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Kuntauudistuksen liikkeellelähtö on ajanut tukevasti kiville. Korjausliike on varmasti tulossa ilman yliviritettyä kuntakapinaakin.

Valtiovalta ei voi sanella kuntalaisten itsehallinnon toimipiirejä, mutta voi lainsäädännöllä asettaa selvät raamit kuntien kehittämiselle. Itse kuntarajat eivät nauti perustuslain suojaa, mutta itsehallinto sitä selvemmin. Suomi jakautuu perustuslain mukaan kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntajaon perusteista säädetään perustuslain 122 §:n mukaan lailla. Eduskunnan yksinkertaisen enemmistön valtaa säätää kuntarajoista juuri tuo kuntalaisten itsehallinnon periaate ja sen vuosikymmenten tulkintakäytäntö. Laajamittaiset pakkoliitokset eivät oikein istuisi itsehallinnon perustuslainsuojaan, mutta asiallisesti perusteltu ja asukkaita kuunnellen tapahtuva kuntarakenteen kehittäminen on ohjaavalla lainsäädännöllä mahdollista.

Kunta- ja alueministeri Henna Virkkunen on julistanut työssäkäyntialueeseen pohjaavaa kuntauudistusta pakkoonkin vihjaten. Syksyksi luvataan tarkemmat suunnitelmat.

Minusta on jo tässä vaiheessa kaavailuja sanottava selvästi, että tähtäimessä ei ole mikään pakkoliitosohjelma. Alusta alkaen on kuunneltava kuntien ja maakuntien näkemyksiä mielekkäämmän kuntarakenteen pohjaksi. Jos suunnitelmat aiotaan sanella kirjoituspöytätyönä Helsingin virastoista, niin metsään menee.

On päivänselvää, että nykyistä mielekkäämpi kuntarakenne osuu paremmin yksiin luontaisten työssäkäynti- ja talousalueiden kanssa. Suuressa osassa maata tällaiset elinkeino- ja väestöpohjaltaan riittävän vahvat seutukunnat erottuvat niin kartalla kuin ihmisten arkisessa asioimisessakin.

Yhtä selvää on, etteivät työssäkäyntialueet käy kaavamaisesti ratkaisuksi koko maassa. Helsingin suppeammalla metropolialueella on miljoona, laajemmalla kaksi miljoonaa asukasta. Vastaavasti Pirkanmaalla pitäisi runtata kasaan laajasta maakunnasta yli 300.000 asukkaan kaupunki, jos tuijotetaan pelkästään työssäkäyntiä.

Toisaalla on maaseutualueita, joissa tasakokoisten pienten kuntakeskusten verkkoa riittää joka ilmansuuntaan eikä selvää keskuskuntaa ole. Kuntaliiton ideoima piirikuntamalli voisi toimia tällaisessa aluerakenteessa. 

Suurten kasvukeskusten ympärillä järkevä kuntaverkko voi rakentua säteittäin kehityskäytävien ja satelliittikaupunkien varaan. Helsingin metropolialueella maankäytön, asumisen ja liikenteen ylikunnalliset kehittämistarpeet vaativat joka tapauksessa oman hallintomallinsa.

Minusta kiireellisintä on edetä sosiaali- ja terveyspalveluissa riittävän väestöpohjan turvattuihin peruspalveluihin. Toisessa vaiheessa valtionosuuksissa ja verontasauksessa on päästävä eroon vanhentunutta kuntajakoa liiaksi suosivista erityissäännöksistä. Kunnat ja maakunnat on patistettava rakentamaan tulevaisuuden kuntia tosimielellä.

Täällä Hämeessä luonteva kuntakoko löytyy seutukuntajaosta Forssan ja Riihimäen seudulla. Hämeenlinnassa kuntauudistus on 83-prosenttisesti tehty, tärkeintä on saada kuntalaisten peruspalvelut pelaamaan paremmin. Janakkala ratkaisee jatkossakin pitkälti itse, onko Kanta-Hämeessä seuraavalla vuosikymmenellä kolme vai neljä kuntaa.

Johannes Koskinen