Eurokriisin ratkaisupäivä – taas?

01.08.2011 14:07

Hämeen Sanomat

22. 7.2011

Tätä torstaina kirjoittaessani en tiedä, mitä Euroopan unionin huippukokouksessa Brysselissä perjantain vastaisena yönä päätetään. Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy tietävät melko varmasti. He pitivät keskiviikkoiltana kuuden tunnin kokouksen ja päätyivät sopuun, minkä EU:n neuvoston nimellinen presidentti Herman van Rompuy kantaa 27 maan johtajien eteen kuin omana ehdotuksenaan.

 Suomesta pöydän ääressä istui pääministeri Jyrki Katainen eduskunnan suuren valiokunnan keskiviikkona antamin evästyksin. Kreikan akuutti rahoituskriisi pitää ratkoa ja Italian ja Espanjan kriisiytyminen pysäyttää, ettei taas kertautuva luottolama iske eurooppalaiseen ja suomalaiseen teollisuuteen ja työhön. Samalla on ensisijaisen tärkeää, ettei Kreikan tai muiden lainat päädy väärien maksumiesten – tunnollisten maiden veronmaksajien – kontolle.

 Rahoitus- ja takausjärjestelyistä sovittaessa Katainen ei voi jatkaa edellisen Kiviniemen hallituksen linjaa, yhdenlaista avoimen piikin politiikkaa, vaikka monet kokoomuksessa näyttävät sitä edelleen kaihoavan. Kaksi kohtaa on selvästi muuttunut: ensinnäkin hallitusohjelman ja sitä edeltäneen sopimuksen mukaisesti lisätakauksia tai luottoja ei tipu ilman vakuuksia. Ja toiseksi sijoittajat ja ongelmamaiden yksityissektorin luotottajat on saatava kantamaan oma vastuunsa.

 Sosialidemokraattien läpiajama Suomen linjan olennainen tiukentaminen sai kansalaisilta tuoreessa mittauksessa perin vahvan 86 prosentin tuen. Sillä jo sopii lyödä nyrkkiä pöytään! On täysin normaalia vaatia riskiluotoille ja –takauksille kunnon vakuudet. Kreikan tapauksessa kyseeseen tulevat varmasti valtion laajat omistukset yrityksissä ja kiinteistökannassa. Vakuuksien tekninen toteuttaminen vaatii varmasti jatkovalmistelua, mutta on tärkeää sisällyttää se sitovana linjauksena lisärahoituksen ehdoksi. Muutoin Suomi ei voi olla mukana. Yhä useammasta takaajamaasta kuuluu aivan sama viesti.

 Pehmustettu velkasaneeraus

 Kreikan velkaantuminen on niin rajua valtionvelan kasvaessa parissa vuodessa jopa 170 prosenttiin bruttokansantuotteesta, että tosiasiallisesti edessä on jonkinlainen velkojen ja korkeimpien luottokorkojen leikkaus. Luotottajapankkien Kreikalle myöntämiä velkoja ei pidä siirtää muiden maiden vastuulle takaajina tai luotottajina eurooppalaisen vakausvälineen kautta.

Keskuspankkirahoitusta

Viime viikkojen keskusteluissa on esitetty lukuisia eri malleja, millä Kreikan maksurasitusta voidaan keventää niin että sijoittajanvastuu toteutuu. Laina-aikoja pitennetään, korkoja kohtuullistetaan, velkapapereita uusitaan alkuperäisiä keveämmille ehdoille, kalleimpia luottoja voidaan ostaa takaisin markkinahintaan jopa kymmenillä prosenteilla leikattuina. Nämä pehmennetyt velkojen uudelleen järjestelyt on toteutettava, jotta riskit eivät siirry syyttömille veronmaksajille.

 Isojen pankkien kymmenien miljardien eurojen riskiluotot ongelmamaissa ovat jarruttaneet realististen ratkaisumallien hakemista. Ranskan, Saksan, Espanjan tai Hollannin pankkien luottotappioiden noustessa korkeiksi, olisi edessä niiden pääomien vahvistaminen valtion varoin – eikä edellisiäkään tukia parin vuoden takaa ole vielä maksettu takaisin. Suomi on tässä omassa ryhmässään vahvankin talouden euromaista ilman vastaavia riskejä, minkä vuoksi meidän on oikeutettua vetää tiukempaa linjaa.

 Euroopan keskuspankki ei pysynyt lestissään

 Merkelin ja Sarkozyn tapaamisessa hääri kolmantena pyöränä Euroopan keskuspankin ranskalainen pääjohtaja Jean-Claude Trichet. Keskuspankin ei statuuttien mukaan pitäisi vääntää talouspolitiikkaa vaan huolehtia euron ja rahamarkkinoiden vakaudesta. EKP on kuitenkin näkyvästi vastustanut yksityisten luotottajien osallistumista Kreikan pelastustalkoisiin ja ollut paaviakin paavillisempi kaikensorttisia velkasaneerauksia torjuessaan.

 Euroopan keskuspankki on myöntänyt ongelmamaiden isoille liikepankeille valtavia summia elvytysluontoista keskuspankkirahoitusta. Seassa on kunnollisin vakuuksin varmistettua luottokantaa, mutta paljon myös liki roskaluottoja. Lisäksi EKP innostui poikkeamaan pitkään julistamastaan politiikasta ja osti riskialttiita valtionlainoja. Nyt keskuspankin tase olisi ensimmäisten joukossa ongelmissa, jos vaikkapa Kreikan luottoja yleisesti leikataan. Euroalueen ylenpalttinen ylpeys on johtamassa kalliisiin laskuihin. Ajanpeluu ja vapaaehtoisuuden korostaminen velkajärjestelyissä helpottavat keskuspankin tilannetta, mutta saattavat pitkittää koko kriisiä.

 Jos ja kun tästä eurokriisistä jonakin kauniina päivänä selvitään, on pantava paljon uusiksi eurooppalaisessa talouspolitiikassa, päätösvallan oikaisemisessa, rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä ja riskinjaossa. Eurooppakin huutaa työn ja oikeudenmukaisuuden perään.