Hallitusohjelmasta Hämeenlinnalle huolta ja mahdollisuutta
27.06.2011 13:03
Hämeen Sanomat
23.6.2011
Kataisen-Urpilaisen sateenkaarihallituksen ohjelma antaa eväitä alueelliseen edunvalvontaan. Hämeenlinnan seudun pitää toimia ajoissa ja aktiivisesti. Taas kerran nopeat syövät hitaat erityisesti isojen väylähankkeiden lobbaamisessa, keskussairaaloiden kehittämisessä ja ammattikorkeakoulujen uudistustyössä.
Isoista liikennehankkeista mainitaan nimeltä E 18, Seinäjoki-Oulu-rata sekä kehärata – kaikki jo pitkään rakenteilla olleita kohteita, joiden loppurahoitus on hoidettava. Raideliikennettä suosittiin investointirahan jaossa. Muut väylät pannaan järjestykseen liikennepoliittisessa selonteossa. Heti vaalikauden alussa luvataan päättää ensimmäisenä käynnistyvät uudet kehittämishankkeet.
Meille hämäläisille ja koko rataverkollemme tärkeää on saada määrätietoinen suunnittelu ja rakentaminen käyntiin pääradan välityskyvyn turvaamiseksi: lisäraiteet ensi vaiheessa Kerava-Riihimäki –välille ynnä Pisara-rata tai vastaava Helsingin päähän. Tierahoista kamppaillaan vielä raiteita rajummin. Eteläisen Suomen poikittainen elämänlanka, valtateistä 10 ja 12 muodostuva väyläkokonaisuus on koottava yhdeksi, vaiheittain tasoltaan kohennettavaksi hankkeeksi. Tarvitsemme sen koko vaikutusalueen maakuntien ja kaupunkiseutujen painostusvoimaa.
Hämeen terveydenhuolto rakennettava uusiksi
Hämeenlinnan seudun kannattaa tähdätä eturiviin, kun valmistellaan uusia sote-alueita, joilla järjestetään sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen lisäksi osa erikoissairaanhoidosta. Hämeessä luontevinta olisi varmaan tähdätä kolmeen alueeseen eli Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan vahvoihin peruskuntiin pohjaavaan aluejakoon. Helsinki-Hämeenlinna-Tampere eli HHT- kehitysvyöhykeajatteluun toki sopisi myös vaativampi sote-alueen rakentaminen liki 140.000 asukkaan kolmoskeskuspohjalle: Hattula, Hämeenlinna, Janakkala, Riihimäki, Hausjärvi, Loppi.
Oman keskussairaalan säilymis- ja kehittämismahdollisuudet riippuvat ratkaisevasti hyvin toimivan perusterveydenhuollon rakentamisesta koko Hämeeseen. Lisäksi on onnistuttava sopimaan mielekäs työnjako Hämeenlinnan, Lahden ja Tampereen keskussairaaloiden välillä. Kun erikoissairaanhoidolta väistämättä vaaditaan kustannustehokkaampaa toimintaa, pienimmät keskussairaalat jauhautuvat herkimmin isojen puristuksessa – mistä Helsingin Sanomat jo Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiriä ravisteli hereille. Hallitusohjelma nostaa juuri yliopistollisten keskussairaaloiden ja ns. miljoonapiirien erityisvastuualueiden roolia.
Minusta keskussairaalatasoiset palvelut pitää säilyttää mahdollisimman laajasti Hämeenlinnassa vaikka nykyistä Hämettä laajemmankin väestön tarpeisiin. Jotta se toteutuu, terveyspalvelujen kehittämislinjat Hämeenlinnan seudulla ja koko Hämeen maakunnassa on ripeästi viitoitettava selviksi.
Koulutustasosta ei pidä tinkiä
Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen ja normaalikoulun lakkauttaminen oli jo toinen (ensimmäisenä Kajaani) synkeä todistus siitä, että edellisen hallituksen läpi runnoma yliopistouudistus syrjäytti yliopistojen aluekehitys- ja yhteiskuntavastuun. Korvaavia toimia on haettava muusta opettajankoulutuksesta, ammattikorkeakoulun ja yliopistoyhteyksien vahvistamisesta.
Ammattikorkeakoulujen rahoitusta siirretään suoraviivaisemmin valtiolle samalla kun leikataan 50 miljoonaa euroa. Taustalla väikkyvät opetusministeriön hellimät hyvin suoraviivaiset matemaattiset pyrkimykset ammattikorkeakoulujen ja niiden yksiköiden määrän vähentämiseen. Onko tälläkin puolella siis uhkaamassa yhtä ankea ja urautunut keskittämislinja kuin yliopistolaitoksessa? Toivottavasti ei. Ainakin uusi opetusministeri Jukka Gustafsson on puhunut ammattikorkeakoulujen alueellisista velvoitteista ja opiskelijoiden yhdenvertaisista koulutusmahdollisuuksista – niin manselainen kuin onkin!
Hämeen ammattikorkeakoulun ja sen yksiköiden jalostaminen tässä muuttuvassa kentässä on koko maakunnan huoli. Visamäen korkeakoulukeskus edustaa yhtä kehityslinjaa, mutta vain yhtä. Me tarvitsemme lisää korkean tason koulutusta Hämeeseen ja kompensaatiota sille vääryydelle, jota opettajankoulutuksen pakkosiirto merkitsee.
