Työväen Akatemian Mediateekin vihkiäiset

14.06.2011 12:18

Eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen

11.9.2009 

Hyvät ystävät, hyvät naiset ja herrat,

Kahdeksankymmentäviisivuotias Työväen Akatemia on saavuttanut jälleen uuden virstanpylvään. On sopiva hetki pohtia pitkäikäisyyden ja menestyksen salaisuutta.

Ja Työväen Akatemian tarina on menestystarina. Liike-elämän kielikuvaa käyttäen; se on löytänyt oman hard-core -bisneksensä. Työväen Akatemia on löytänyt oman ydinosaamisalueensa. Se on pitänyt siitä kiinni, mutta sopeutunut maailman muutokseen. Kautta koko historiansa Työväen Akatemia on tukenut sitä yleisinhimillistä tahtoa, jota saamme kiittää kaikesta kehityksestä. Tämä opinahjo on tarjonnut mahdollisuuden ja tuen jokaiselle, joka on halunnut kehittää itseään. Työväen Akatemian ydinosaamisalue on auttaa ylöspäin, eteenpäin mielivää ihmistä kehittymään.

Alkuvuosina tämä toteutui 4-6 -vuotisen kansakoulun käyneiden kohdalla, joille akatemianopinnot avasivat uran jatko-opintoihin. Noihin aikoihin monille opinnot täällä avasivat jo suoraan tien haasteellisempiin tehtäviin ja parempaan toimentuloon.

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Työväen Akatemiasta avautui vaiheittain polku korkeakouluopintoihin. Elettiin yhteiskunnallisen korkeakoulun opintojaostojen aikaa.

1970-luvulta lähtien Työväen Akatemia on avannut yliopistojen ovet pääasiassa ylioppilaille; samalla akatemian funktio on tiiviin yliopistoyhteistyön kautta muuttunut yhä enemmän ” esiyliopistoksi”, jossa 1-2 ensimmäisen vuoden opinnot suoritetaan. Tähän liittyy nykyinen kiinteä sidos Työväen Akatemian ja Humakin välillä.

Em. kolme vaihetta ovat siis kukin oman aikansa tavalla avanneet polkuja ylempään koulutukseen: Voionmaan ajatus työväen yliopistosta on elänyt ajassa mukana. Moni kansanopisto on vuosikymmenien aikana kuihtunut, jopa kadonnut kokonaan. Tänä päivänä opinahjot kilpailevat opiskelijoista, resursseista kuten hyvistä opettajista jne. Tuossa kilpailussa menestyminen on elinehto. Tilanne vaikuttaa hyvältä. Työväen Akatemialla on hyvä maine. Yksi selitys maineelle on kunniakas historia. Vielä merkittävämpi seikka taitaa olla: oppilaitoksen “henki”. Millainen se on ja kuinka se on syntynyt?

Oppilaitoksen henki syntyy vuorovaikutuksesta: opettajien, henkilökunnan, oppilaiden välisestä vuoropuhelusta, näiden kaikkien välisestä ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Työväen Akatemiassa oppilaat ovat tunteneet kansliahenkilökunnan etunimeltä. Täällä luennoitsijat eivät ole juuttuneet opettajanpöydän taakse ja oppilaat ovat keskustelleet lukemistaan tenttikirjoista vielä kokeen jälkeenkin. Syynä on ollut Työväen Akatemian vahva yhteiskunnallinen orientaatio. Tänne tulevat opettajat ja opiskelijat ovat olleet innoissaan samasta asiasta. Ja kuten tiedämme: innostus tai sen puute näkyy kaikessa. Eri aikoina tuo yhteiskunnallinen orientaatio on saanut erilaisia muotoja, mutta yhtä kaikki se on aina ollut täällä. Tuo innostus täällä on myös tänään, ja toivottavasti tämä uusi rakennus saa tulevaisuudessa tarjota puitteet monille innostuksen läpäisemille hetkille.

Sotavuosiin asti monet opiston oppilaat saivat yhteiskunnallisesti koulutettuina vaativia tehtäviä silloisen työväenluokan omien järjestöjen piirissä. Nuoressa demokratiassa valtiollisiin ja kunnallisiin luottamustoimiin tarvittiin osaavia ihmisiä ja Työväen Akatemia saattoi olla tukemassa demokratiakehitystä.

Sodan jälkeen akatemialaiset olivat mukana vahvistuvan ja kasvavan työväenliikkeen toimissa, mutta myös sen sisäisissä taistoissa. Elettiin kiihkeitä aikoja ja se näkyi myös täällä.

1970- ja 80-luvun alkupuolella, kun Suomi eli jonkinlaista läpipolitisoitumisen aikaa, niin Akatemia kasvatti ja vahvisti liikkeen omia organisaatioita, kunnes politiikan vetovoima lopahti. Heiluri heilahti ääriasennosta toiseen. Harmaa konsensus etäännytti valtaosan nuorisoa perinteisistä yhteiskunnallisista organisaatioista.

Kaikkiin aiemmin kuvaamiini vaiheisiin ja muutoksiin Työväen Akatemia on sopeutunut. Yhteiskunnan ja maailman muutokset ovat tulleet tänne viimeistään uusien oppilaiden repuissa ja ajatuksissa kun opiskelut aina syksyllä ovat alkaneet. Oppilaat ovat tuoneet mukanaan ajan hengen ja tuulet. Siinä onkin kansansivistyksen voima. Onhan Työväen Akatemia kansanopisto, jo mikään.

Tänä päivänä kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin nostaa jälleen päätään. Yhteiskunnallisen keskustelun teemat, kiistan aiheet, jakolinjat ja jopa areenat ovat muuttuneet. Työväen Akatemia on kiistatta Suomen kansainvälisin kansanopisto. Kansainvälisyys on yksi niistä kehityssuunnista joihin sopeutuminen takaa menestymisen myös jatkossa.

Työväen Akatemian tulee kantaa rintamavastuunsa kansansivistystyöstä myös koulutuksellisen tasa-arvon ajajana, laajassa mielessä aatteellisena herättäjänä. Viikko sitten julkistettiin mielenkiintoinen Sorsa-säätiön pamfletti “Aikuiskoulutuksen uudet teesit”. Ajatukset kansalaisten henkilökohtaisesta koulutustilistä ja yhteisestä aikuiskoulutuksen Sivistyskeskus-portaalista ansaitsevat vakavaa jatkopohdiskelua.

Niin kauan kuin Suomen nuoriso ja aikuiset haluavat pyrkiä eteenpäin, ylöspäin ja tahtovat kehittää itseään… Niin kauan Työväen Akatemialle on tilaus ja tila. Ja nyt Työväen Akatemialla on vielä aiempaa uudenaikaisemmat tilat. Toivotan onnea ja hyvää jatkoa!