Paperiliiton Tervakosken osasto 54:n uuden kokous- ja juhlapaikan avajaiset

14.06.2011 12:16

Varapuhemies Johannes Koskinen

Janakkalassa 15. syyskuuta 2009

Hyvät naiset ja herrat,

 Suomalainen metsäklusteri kaipaa hyviä uutisia. Minäpä kerron teille sellaisen. Kesäkuussa kokoontunut Kansallinen metsäneuvosto pitää metsäalan tulevaisuuden mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä hyvinä. Myönteisen näkemyksensä se perustaa sille, että “puu on ympäristöystävällinen materiaali, jolla voidaan korvata uusiutumattomista raaka-aineista tehtyjä tuotteita ja siten edistää ympäristö-, ilmasto- ja energiaongelmien ratkaisua”. Suomalaisiin metsiin perustuvat tuotteet ja palvelut voivat siis parhaimmillaan luoda monipuolisia elinkeinomahdollisuuksia.

Tämä toiveikas, mutta realistinen näkemys on hyvä muistaa kun lukee tämän päivän synkkiä uutisia. Nykyisessä haastavassa tilanteessa on kuitenkin uskottava sektoriin ja panostettava metsäalaa kehittäviin ja elvyttäviin toimenpiteisiin, jotta tulevaisuuden mahdollisuudet saataisiin hyödynnettyä.

Yleisesti arvioidaan, että metsäsektorin rakennemuutos kestää vähintään 15 vuotta. Siksi on tärkeää, että nykyisen massa-, paperi- ja puutuoteteollisuuden kilpailuedellytyksistä huolehditaan, sillä jotenkin meidän on elättävä ja tehtävä työtä yli murroksen. Eräs keinoa huolehtia siitä, ettei metsäteollisuudelle aseteta suurempia rasitteita kuin kilpailijamaissa.

Energiaverotuksen korottaminen vuodesta 2011 alkaen vastaa paperiteollisuuden alalle 6500 henkilön palkkaa sivukuluineen. Sekä Paperiliitto että Metsäteollisuus ry ovat vaatineet teollisuuden sähköveron poistoa ja luopumista energiaverojen korotuksista keinoina päästä lähemmäs kilpailijamaiden kustannuksia. Esimerkiksi Ruotsissa on metsäteollisuus vapautettu energiaverosta.

Pelkään, että Suomi sahaa nyt omaan jalkaansa. Me olemme ilmastonmuutoksen torjunnan mallioppilaita, mutta millä hinnalla?

Suomi on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja muita kasvihuonepäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Toisaalta metsäteollisuutemme uhkaa siirtää yhä enemmän tuotantoaan ulkomaille. Eräs keino hillitä kehitystä on antaa vahva viesti, että kohtuuhintaista energiaa riittää Suomessa myös jatkossa. Hallituksen täytyykin nopeasti ratkaista kuinka turvaamme energiaomavaraisuuden ja -riittävyyden tulevaisuudessa.

Minulle kestävä talouskasvu pitää sisällään meillä laajaa teollisuustuotantoa, mutta edellyttää samalla ilmasto- ja ympäristönäkökohtien huomioimista. Jokainen teollinen työpaikka Suomen oloissa on puolustamisen arvoinen.

Kestävä kehitys vaatii meitä parantamaan energiatehokkuutta ja energiansäästämistä, huolehtimaan siitä, että uudet energiaratkaisut ovat päästöttömiä tai vähäpäästöisiä ja hyödyntämään uusiutuvia energian lähteitä. On hyvä muistaa, että juuri metsäteollisuus tuottaa leijonanosan tämän päivän uusiutuvasta energiastamme.

Kestävä kehitys merkitsee myös ydinvoimaa tärkeänä perusvoiman tuottajana.

Toki metsäsektorin selviytyminen rakennemuutoksestaan vaatii muutakin: osaavaa työvoimaa ja kohtuuhintaista ja laadukasta raaka-ainetta. Metsäsektorin julkista tutkimus- ja kehitysrahoitusta on kasvatettava.

Suomessa pääministeri Matti Vanhasen hallitus on rohkaissut metsän myyntiin sekalaisin keinoin, mutta niiden tulokset eivät ole yltäneet tavoitteisiin. Mikäli jälleen tarkastelemme asiaan pidemmällä aikavälillä niin erilaiset veroratkaisut tarvitsevat rinnalleen jotain radikaalimpaa. Eräs ongelma metsäsektorin raaka-ainepulan taustalla on metsänomistuksen kaupungistuminen ja pirstoutuminen. Tähän vastauksena voisivat olla uudenlaiset yhteismetsät. Niillä voisi olla omat “ohjelmansa”, joissa huomioitaisiin kaupunkilaistuneiden virkistystarpeet taloudellisen metsänhoidon rinnalla. Samalla suuremmat metsäkokonaisuudet saataisiin ammattimaiseen hoitoon. Näin puutavaraa tulisi tasaisesti myyntiin.

“Pimein ja synkin hetki on juuri ennen auringon nousua”. En kiellä metsäsektorin ikäviä uutisia viime ajoilta, mutta nostamalla esiin pidemmän aikavälin mahdollisuudet haluan valaa tulevaisuuden uskoa meihin jokaiseen. Sillä edelleen Suomi elää metsästä. Jos ei nyt pelkästään, niin kuitenkin osittain. Ja Suomi tarvitsee metsiään. Sen vuoksi järki voittaa ja löytyy päättäväisyyttä ja ratkaisuja elää läpi sen murroksen jota nyt elämme. “Pimein ja synkin hetki on juuri ennen auringon nousua”. Mutta, hyvät ystävät. Aurinko nousee. Aivan varmasti.