Palkansaajajärjestö Pardian edustajakokouksessa

14.06.2011 12:10

Eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen,

valtiovallan tervehdys

21.10.2009

Arvoisa edustajakokousväki,

Kiitos kutsusta tulla puhumaan teille tänään. Olen hyvin tietoinen teidän iltapäivällä eduskunnan portailla pidettävästä mielenilmauksestanne valtion talousarvion leikkauksia vastaan. Budjettia työstetäänkin tänä vuonna eduskunnassa hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa – käytetäänkö velkarahat oikeisiin kohteisiin juuri työllisyyden kannalta, onnistuuko elvytys?

Vaikea taloustilanne kiristää keskustelua ensi vuoden talousarvion ympärillä. Rahamarkkinoiden viimevuotisen kuohunnan seurauksena Suomikin on ajautunut reaalitalouden kriisiin. Globaalissa taloudessa vapaan markkinatalouden oma korjausmekaniikka ei toimi ihmisten kannalta oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla. Siksi kansainvälinen talousjärjestelmä tarvitsee kansanvaltaista ohjausta, sääntelyä ja läpinäkyvyyttä. Tämä on lisännyt vahvan valtion tarvetta. Ensinnäkin rahamarkkinoille on laitettava suitset: sääntelemättömyyden tila ei voi jatkua. Toisekseen valtion on nostettava reaalitalous jälleen jaloilleen, tarvittaessa velkaantumalla – yksityisen sektorin raha ei siihen riitä.

Nyt jos koskaan pitää olla malttia ja viisautta nähdä yhden vuoden budjettia pidemmälle. Tässä taloustilanteessa tulisikin harkita valtion kaavamainen tuottavuusohjelman keskeyttämistä toistaiseksi ja siirtymistä avarampaan hallinnon tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kehittämistyöhön. Valtionhallinnon tärkein kehittämiskohde ei voi olla se, että henkilötyövuosien määrä saadaan vähenemään budjetissa. On ristiriitaista, että valtio on itse samalla hoputtamassa työntekijöitään eläkkeelle, kun toisaalla kannustetaan lainsäädäntöhankkein pysymään työelämässä pidempään.

Viime laman alkaessa vuonna 1990 valtiolla oli 213 000 työntekijää. Vuoteen 1995 mennessä luku oli laskenut dramaattisesti 131 000 työntekijään – etenkin liikelaitosten yksityistämisen johdosta, mutta myös irtisanomisten kautta. Vuoden 1995 jälkeen valtion työntekijöiden määrä on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla. Vuoteen 1995 asti olimme suurin piirtein samoissa luvuissa muiden pohjoismaiden kanssa valtionhallinnon ja kunnallishallinnon prosentuaalisissa työntekijämäärissä – nyt Suomessa taas on ainoastaan 5,5 % työvoimasta töissä valtiolla, kun esimerkiksi Norjassa luku on 11,7 %.

Tilastokeskuksen viimevuotisen työolotutkimuksen mukaan tuottavuusohjelman käynnistymisen jälkeen työilmapiiri valtion työpaikoilla on heikentynyt. Tämä ei voi olla toivottu lopputulos – palveluiden laatu ja tehokkuus voidaan taata vain ammattitaitoisilla, motivoituneilla ja työssään viihtyvillä työntekijöillä.

Tänä syksynä on käyty myös kiihkeää keskustelua valtion omistajapolitiikasta. Vanhoja valtionyhtiöitä ja niiden henkilöstöä viedään yhtiöittämisten kautta pois valtiovallan piiristä, ja enemmistöomistuksessa olevissa yhtiöissä on pyrkimyksiä vähentää valtion omistusosuutta. Esimerkiksi Destiaan on keskittynyt osaamista, jota valtiolla ei ole vara hävittää. Toiminnallaan se on pystynyt hillitsemään hintojen nousua ja pitämään yllä hyvää laatutasoa. Destia on erittäin kilpailukykyinen toimija nykyisellään, mutta siitä huolimatta yhtiöittäminen näyttää välittömästi johtavan 250 työpaikan shokkisaneeraukseen.

Valtionhallinnon isojen uudistusten puutteellinen tai toispuolinen valmistelu on herättänyt aiheellista kritiikkiä. Se kohdistuu hätiköityihin aikatauluihin, lainvalmistelun laatuun, vaihtoehtoisten ratkaisujen vajavaiseen vertailuun, kustannusten ja henkilöstövaikutusten arvioinnin puutteisiin. Fantastiseksi mainostetussa yliopistouudistuksessa on unohdettu 40 miljoonan työttömyysvakuutusmaksut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos törmää yllättäviin määrärahaleikkauksiin ja mittavassa aluehallinnon uudistuksessa laatikkoleikin takana lymyävät työpaikkojen ja virkojen pakkosiirrot sekä hämärät toimivaltasuhteet. Kaikissa uudistuksissa tulisi aina olla selkeät linjat ja tavoitteet – muutoksia tulisi valmistella huolella myös henkilöstön kanssa. Näin nyt tehtävissä uudistuksissa ei ole toimittu – politiikkaa voisi kuvata tempoilevaksi. Kuvaava esimerkki on myös Lääkelaitoksen alueellistamisen ympärille kehittynyt sekava tilanne.

Meidän pitää tehostaa julkista hallintoamme kansalaisten palveluksessa. Se merkitsee fiksumpaa hallintoa. Tuloksellisuuden kestävässä parantamisessa on henkilöstön osallistuminen ja aloitteellisuus otettava yhdeksi kulmakiveksi.

Uskon vankasti, että meillä suomalaisilla on hyvät lähtökohdat valjastaa hyvinvointivaltion perinteestämme menettelytapoja ja voimavaroja nykyisten ongelmien voittamiseksi. Haluan kannustaa Pardiaa ja edustajakokouksen osanottajia jatkamaan päättäväisinä asianne ajamista yhteiseksi hyväksi. Palkansaajien äänellä on tärkeä rooli yhteiskuntamme eteenpäin kehittämisessä. Toivotan valtiovallan puolesta menestyksellistä edustajakokousta ja kauaskatseisia päätöksiä.