Hallituseväitä kirkolta

13.06.2011 13:34

Kolumni Kotikirkko-lehteen

28.5.2011

Eduskuntavaalien alla ja jälkeen kymmenet organisaatiot toimittavat kannanottojaan asioista, mitä pitää saada seuraavan hallituksen työlistalle. Yksittäisiltä kansalaisilta tulevat tiedot epäkohdista ja aloitteet lakien korjaamiseksi ovat myös tärkeitä virikkeitä.

 Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kirjannut tavoitteitaan hallitusohjelmaan Kirkkohallituksen täysistunnossa jo joulukuussa. Kun näinä aikoina varsinaiset hallitusneuvottelut alkavat, niihin on varmasti tutustuttu neuvotteluihin valmistautuvissa puolueiden tiimeissä.

 Kirkko esittää yhteiskunnallisia teemoja, jotka nousevat kirkon sosiaalieettisestä vastuusta sekä diakonian ja perhetyön käytännön kokemuksesta. Kärkitavoitteet osuvat hyvin vaalikentillä ihmisiä vakavimmin huolestuttaneisiin kipukohtiin.

 Ensimmäiseksi on nostettu terveys- ja tuloerojen kaventaminen. Kirkko näkee tärkeänä, että jokaiselle ihmiselle taataan riittävä sosiaalinen ja taloudellinen perusturva. Tulevassa hallitusohjelmassa tulee linjata selkeästi ne toimenpiteet, joilla kavennetaan terveys- ja tuloeroja ja edistetään erityisesti heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointia. Tämä on todella ykkösasia 150.000 köyhyydessä elävän lapsen Suomessa. Toimeentulotukeen joutuu turvautumaan 250.000 kotitaloutta – joista pitkäaikaisesti kolmannes.

 Sosialidemokraatit tavoittelevat hallituksen kärkihankkeiksi samoin tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvun taittamista, perusturvan ja työllisyyden parantamista kestävällä tavalla. Uskon, että sateenkaaripohjalla käynnistyvissä hallitustunnusteluissa tälle yhteisvastuun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sanomalle löytyy laajasti tukea.

 Toiseksi kansankirkkomme vaatii perheiden ja vanhemmuuden tukemista. Se tarkoittaa mm. vahvistavaa ja ennakoivaa parisuhde- ja perhetyötä, matalan kynnyksen palveluita ja tuntuvampaa tukea pienten lasten vanhemmille. Varhaisen puuttumisen keinoja totisesti tarvitaan maassa, jossa jopa 18.000 lasta on sijoitettuna kodin ulkopuolelle lastensuojelullisista syistä.

 Tähänkin kootaan poliittista tukea laajalta rintamalta. Lapsiperheiden kotipalvelut on tuotava arjessa saataville ja sosiaalipäivystys ulotettava koko maahan. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on helpotettava tukijärjestelyin.

 Kolmantena kirkon kärkitavoitteena on maailman ruokaturvan parantaminen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat tehneet aiheesta tarkemman kannanoton: Anna meille jokapäiväinen leipämme. Piispat vetoavat kaikkiin puolueisiin, jotta Suomi toimisi aktiivisemmin köyhimpien maiden ruokaturvan edistämiseksi ja nälän voittamiseksi.

 Minusta on hienoa, että kirkon kärkitavoitteissa osoitetaan vuorisaarnan hengessä sosiaalista omaatuntoa. Vähäosaisista huolehtiminen – sosiaalinen radikalismikin – sopii kirkon sanomaan ja hengellisiin tehtäviin. Kypäräpappien ajoista on onneksi astuttu aimo askelia kohti todellista kansankirkkoa, joka elää enemmän ihmisten arkea ja antaa eettistä evästä maallisen esivallan askareisiin.

 Johannes Koskinen