Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro

06.04.2011 12:57

23.11.2010

Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuusrakenteet ovat jälleen valinkauhassa. Viikko sitten Lissabonin Nato-huippukokouksessa sulateltiin joitakin vanhentuneita opinkappaleita. Joulukuun alun Astanan huippukokous pyrkii muokkaamaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä tulevan ajan tarpeisiin. Myös Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on edelleen valuvaiheessa.

Suomella on kunniakas historia muotinrakentajana erityisesti 35 vuoden takaisen Etyk-konferenssin aloitteellisen aikaansaamisen vuoksi. Aktiivisuutta tarvitaan nytkin. Vetäytyminen Euroopan unionin selän taa ei riitä linjaksi, jos ja kun haluamme edistää todellisen eurooppalaisen turvallisuusyhteisön luomista. Valitettavasti tämä niin sanottu Korfun prosessi Etyjin kehittämisessä on edennyt aika nihkeästi ja siellä tietyn tyyppisen oman liikkumatilan säilyttäminen ja kehittäminen EU-rintaman yhteydessä olisi paikallaan, jotta tosiaan voitaisiin samaan tyyliin kuin aikaisempina vuosikymmeninä olla tienraivaajina.

Sosialidemokraatit pitävät Etyjin kehittämistä välttämättömänä. Sen asteittainen kuihduttaminen aliresursointiin, päätöksenteon hankaluuteen ja poliittiseen vähättelyyn olisi onneton valinta. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön alueellisesti kattava jäsenpohja on vahvuus aikana, jolloin monipuolista yhteistyön ja vuorovaikutuksen verkkoa on juuri rakennettava esimerkiksi Balkanin, Kaukasuksen ja Keski-Aasian kansakuntien suuntaan.

Etyjin toimintoja on tehostettava kaikkien kolmen korin alueilla. Asevalvonnan ja yhteistä turvallisuutta luovien mekanismien puolella olisi nyt hyvä edetä, kun talouskriisi on johtamassa asevarustelumenojen leikkauksiin ja uusiin painotuksiin puolustusajattelussa. Samalla on tietysti mietittävä myös sitä, että Etyjille annetaan mahdollisuus toimia vaikkapa näissä sen omalla alueella sattuvissa väkivaltaisissa kriisitilanteissa. Jäätyneitä konflikteja on siirretty aivan liian pitkään, ja kun on tullut näitä uusia yllättäviäkin kriisejä, Etyjin toimintavalmius on ollut hyvinkin ailahtelevaista eri tilanteissa. Se osaltaan on kiinni tästä päätöksentekomallista mutta osaltaan myös siitä, että järjestön työtä ei riittävästi pääkaupungeissa arvosteta.

Taloudellisen yhteistyön kehittämisessä Euroopan unionilla on avainrooli ei vain perinteisen kauppa- tai kehityspolitiikan kautta vaan laajemmin taloudellisen integraation ja syvällisemmän energiayhteistyön strategisena kumppanina.

Demokratian, ihmisoikeuksien ja inhimillisen vuorovaikutuksen edistämisessä Etyj voisi vahvistaa rooliaan merkittävästi, etenkin niissä jäsenmaissa, jotka eivät ole mukana Euroopan neuvostossa. Suomen tulee aktiivisesti esittää toimintamalleja, jotka tehostavat niin poliittisten oikeuksien kuin muidenkin perusoikeuksien toteutumista ihmisten arjessa. Ihmiskaupan, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastainen yhteistoiminta pitää myös nostaa uudelle tasolle. Ja pitämällä samanaikaisesti esillä ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämistä ja näitä kovemman turvallisuuden sektoreita saadaan herkemmin mukaan myös niitä maita, jotka suhtautuvat asenteellisesti tai kielteisesti, jos puhutaan pelkästään tästä kolmannen korin asialistasta.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarista haaraa on vahvistettava samalla, kun Korfun prosessi johtaa toivottavasti ripeästi koko organisaation kehitettyyn versioon. Suomen pitää aloitteellisesti näyttää suuntaa tälle muutokselle.

Naton uusi strateginen konsepti ja Venäjä-politiikan uudelleen arviointi korostavat keskinäisriippuvuuden kasvua ja laajan turvallisuuden rakentamista. Afganistanin kokemukset, terrorismin ja merirosvouden vastainen yhteisrintama, ydinaseiden leviämisen riskit ja ohjuspuolustusjärjestelmien yhteen nivomisen mahdollisuus ovat pehmittäneet maaperää Naton ja Venäjän vastakkainasettelun liennyttämiselle. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää uusia avauksia myönteisinä merkkeinä turvallisuusyhteisöajattelun etenemisestä. Tosin nythän ei ole vielä varmoja tietoja siitä, edetäänkö näissä ensimmäisten aikeiden mukaisesti, mutta joka tapauksessa avaukset ovat positiivisia.

EU-Venäjä-yhteistyön tiivistämisen lisäksi myös Suomen on voimistettava omia kahdenvälisiä Venäjä-suhteitaan kansalaisyhteiskunnan eri tasoilla. Venäjän vakaalla poliittisella ja taloudellisella kehityksellä on välittömät vaikutukset koko Euroopan hyvinvointiin. Suomelle on tärkeää seurata Venäjän kehitystä ja toimia myötävaikuttajana sen kehityksessä kohti modernia, demokraattista ja moniarvoista eurooppalaista oikeusvaltiota. Seuraavan hallituskauden alussa onkin tärkeää, että laaditaan nykyistä Venäjä-toimintaohjelmaa konkreettisempi, aikataulutettu Venäjä-poliittinen ohjelma, jonka toteutumista tulee seurata vuosittain.

Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on edennyt suotuisasti. Nordefco-aktiviteettien lisääntyessä on ministeritason yhteistoimintaa täydennettävä parlamenttien tiiviimmillä yhteyksillä sekä Pohjoismaiden neuvoston osallisuudella tähän sektoriin.