Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro demokratiakeskustelussa

06.04.2011 13:01

22.9.2010

Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Todistimme juuri naapurimaamme Ruotsin vaaleissa yli 80 prosentin äänestysaktiivisuutta. Meillä vastaavalle tasolle päästiin eduskuntavaaleissa viimeksi vuonna 1983, siis mies- tai naispolvi sitten. Vain presidentinvaaleissa pärjäämme jotenkuten pohjoismaisissa äänestysaktiivisuusvertailuissa.

Suomalainen kansanvalta sekä kansalaisyhteiskunta sikisivät samasta kansannoususta, syksyn 1905 suurlakosta. Sosialidemokraattien aloitteesta ja painostuksesta Suomi siirtyi 103 vuotta sitten yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Naiset saivat tunnetusti täydet valtiolliset oikeudet ensimmäisinä maailmassa. Niistä ajoista Suomi on kehittynyt aktiiviseen kansalaisuuteen, elinvoimaiseen kansalaisyhteiskuntaan ja laajaan osallistumiseen perustuvana pohjoismaisena demokratiana.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei Suomi enää ole vahvan osallistumisen ja vaikuttamisen maa. Olemme monien mittareiden mukaan putoamassa kohti eurooppalaisia keskiarvoja, ja niitä keskiarvoja vielä pudottavat sitten nämä uudet demokratiat, joissa ei vielä ihan läntisen Euroopan osallistumisaktiviteetteihin ole päästy. On hyvä aika kysyä, tyydymmekö me tähän vai haluammeko me nytkin olla kehittyvän demokratian tiennäyttäjä kuten vuosisata sitten. Sosialidemokraattien näkemys on, että monipuolinen kansalaisosallistuminen ja -vaikuttaminen on ollut Suomen vahvuus. Tavoitteena tulee olla paikka Euroopan parhaiden demokratioiden joukossa.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan tulee edistää yksilön yhteiskunnallista osallistumista ja mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa. Tämän keinoja ovat muun muassa lainsäädäntö, tutkimus, tiedontuotanto, koulutus, viestintä, kansalaisten kuuleminen ja toimivat demokratian käytännöt.

Aivan liian moni kansalainen jättää vaikuttamatta häntä itseään koskeviin asioihin, ei koske pelkästään äänestämistä vaan myös muita suoran vaikuttamisen keinoja. Valtuutetut, europarlamentaarikot ja kansanedustajat saadaan aina valituiksi, vaikka äänestysaktiivisuus jäisi kuinka alhaiseksi. Järjestelmän oikeutuksen, legitimiteetin, kannalta äänestysaktiivisuus on kuitenkin elintärkeä. Jos puolitoista miljoonaa äänestäjää – europarlamenttivaaleissa vielä kaksin verroin enemmän, kaksi kolmesta äänestäjästä – jättää äänestämättä ja kääntää selkänsä poliittiselle järjestelmälle, hälytyskellojen on syytä soida kuuluvasti. Kansalaisten passivoituminen vähentää poliittisen päätöksenteon uskottavuutta sekä lisää poliittisen ilmastomme ennustamattomuutta ja epävakautta.

Arvoisa puhemies! Vaalipassiivisuus on vienyt eniten vaikutusvaltaa niiltä, joiden ääni juuri eniten kaipaisi kansanvallassa vahvistusta. Äänestysaktiivisuus nousee sitä mukaa, mitä korkeammin koulutetusta henkilöstä on kysymys tai mitä enemmän hän ansaitsee. Parhaiten palkattuun kymmenekseen kuuluvat äänestivät 30 prosenttiyksikköä köyhintä kymmenestä vilkkaammin. Ylemmistä toimihenkilöistä äänioikeuttaan käyttää lähes yhdeksän kymmenestä, työntekijäammateissa vain vähän yli puolet. Tavallaan yhdellä ääntään käyttävällä on kaksinkertainen äänivalta näissä yhteiskunnan hyväosaisissa ryhmissä.

Aktiivisuutta ei voi ostaa, mutta sille luodaan edellytykset panostamalla toimivaan kansanvaltaan niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. Erityisesti on satsattava nyt nukkuviin ryhmiin: pienituloisiin, vähemmän koulutettuihin, työttömiin, nuoriin, hiljattain muuttaneisiin.

Yksi kasvatusajattelijoiden korostamista viisauksista on se, että aktiiviseen kansalaisuuteen ja demokratiaan pitää oppia. Ajatus siitä, että jokainen on tasa-arvoinen tai että jokaisella on oikeus osallistua lakien säätämiseen, ei valitettavasti ole synnynnäinen eikä itsestäänselvä. Tämä korostaa kansalaiskasvatuksen merkitystä etenkin lapsena ja nuorena mutta periaatteessa koko elämän ajan.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten politiikkatietämyksissä on isoja eroja riippuen nuoren koulutuksesta. SDP on esittänyt demokratiakasvatusta lisättäväksi jo peruskoulussa ja erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi sosialidemokraattien mielestä puolueiden ja kansalaisjärjestöjen tulisi tasapuolisesti saada kertoa kouluissa nykyistä enemmän toiminnastaan ja edustamistaan mielipiteistä, samalla kun oppilaat myöskin oppilaskuntatoiminnan ja vastaavan kautta, itse osallistuvan havainnoimisen kautta, oppisivat demokratiaa.

Valtioneuvoston helmikuinen periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa on lähtökohdiltaan hyvä. Mikäli periaatepäätöksessä listatut toimet toteutuvat konkreettisella tasolla, on se suuri askel eteenpäin demokratian edistämisen tiellä Suomessa.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma raivasi tietä kattavammalle kansanvallan ja kansalaisten yhteistoiminnan vahvistamiselle. Jatkotyö on valitettavasti jäänyt pirstaleiseksi. Esimerkiksi minkäänlaisia budjettivaroja äänestysaktiivisuutta tukevaan kampanjointiin ei tällä vaalikaudella ole annettu. Äänestämisen helppouteen ja turhan jäykkyyden purkamiseen on käytännön järjestelyissä satsattava, ja siihen pääministerikin viittasi, esimerkiksi siihen, että äänestyspaikat pitäisi viedä ostoskeskuksiin ja kirjastoihin mahdollisimman matalan kynnyksen taakse.

Poliittinen toiminta, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ansaitsee kannustusta, ei halveksuntaa. Kymmenettuhannet suomalaiset tekevät arvokasta järjestötyötä, hoitavat luottamustehtäviä ja arkipäivän yhteisöllisyyttä.

Kansalaisten kokema luottamusvaje on paikattava rehellisellä työllä, paremmilla säännöksillä ja avoimella vuorovaikutuksella. Parhaimmillaan esimerkiksi tämä vaalirahoitusjupakka johtaa rahan vallan vähenemiseen vaaleissa, kunhan vielä SDP:n ajamat kampanjakatot saadaan mukaan. Kansanvalta ei ole eliitin vaan koko kansan asia.