Koskinen ja Räsänen: Presidentti ja hallitus tiiviimpään yhteistyöhön!
06.04.2011 12:00
Hämeen Sanomat 28.12.2008
Koskinen ja Räsänen: Presidentti ja hallitus tiiviimpään yhteistyöhön!
Eduskunnan varapuhemies, entinen oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.) ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen ovat sitä mieltä, että koetut ulkopolitiikan edustusongelmat ovat johtuneet hallituksen ja presidentin liian vähäisestä yhteistyöstä.
Koskisen mielestä pääministerin, ulkoministerin ja presidentin välinen yhteistyö saisi käytännössä olla selvästi nykyistä tiiviimpää.
- Täytyisi varmistaa, että kaikki ovat samalla asialla. Yhteistoiminnassa on ollut aukkoja, ja varmaan lähinnä sen vuoksi presidentti on katsonut aiheelliseksi osallistua lähes jokaiseen Eurooppa-neuvoston kokoukseen, Koskinen pohtii.
Hänen mukaansa EU-kokousten kanssa tulisi jatkossa menetellä kuten YK-kokouksissa: tärkeintä on sopia yhdessä etukäteen Suomen kanta, jonka jälkeen on periaatteessa samantekevää, kuka sen käy kokouksessa ilmaisemaan. Presidentin arvovalta on tarpeen poikkeustapauksissa.
- Vaikka pääministeri on pääasiallinen EU-huippukokousten kävijä, ei ole haitaksi, jos presidentti on ikään kuin reservissä ja voi poikkeuksellisesti tulla mukaan, Koskinen huomauttaa.
Perustuslakiuudistusta valmistelevan komitean jäsenenä toimivan Koskisen mielestä ulkopolitiikan johtoa on mahdollista määritellä uudelleen valtiokäytäntöä ja tarvittaessa valtioneuvostolakia tarkistamalla. Sen sijaan perustuslakia ei ole tarpeen sen vuoksi muuttaa.
Ei vain kahden miehen show
Myös komitean varajäsenen Päivi Räsäsen mukaan viimeistään puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) taannoinen Venäjä-puhe osoitti, että eri istituutioiden välisessä yhteistyössä on parantamisen varaa.
Räsänen ja Koskinen näkisivät ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan utvan roolin mielellään nykyistä vahvempana.
- Siellä tulisi käydä säännöllisesti läpi Suomen linjauksia, varmistaa yhteistyön sujuvuus ja sopia työnjaosta esimerkiksi Venäjän-politiikassa, Koskinen ehdottaa.
Tällä hetkellä utva ja presidentti kokoontuvat yhteiseen kokoukseen “aina tarvittaessa”, mikä on kriitikoiden mielestä liian harvoin.
- Esimerkiksi Georgian kriisissä meni tosi pitkään, ennen kuin utva kutsuttiin koolle, Räsänen huomauttaa.
Koskisen mielestä säännöllisyys voisi ryhdistää utvan toimintaa, jonka painopiste siirtyisi pelkistä muodollisista asioista laajempiin sisältökysymyksiin. Samalla koko hallitus tulisi vastuutettua yhteisen ulkopoliittisen linjan taakse.
- Kun hallituspuolueet otettaisiin mukaan isojen, olennaisten linjakysymysten käsittelyyn, ulkopolitiikka ei olisi vain yhden tai kahden miehen show, Koskinen toteaa.
Räsäsen mielestä on voimavara, että ulkopoliittinen linja on useiden instituutioiden käsissä. Presidentti tuo ulkopolitiikkaan tarvittavaa jatkumoa.
- Erityisesti kriisinhallintatilanteissa on hyvä ja perusteltua, että päätökset ovat ikäänkuin useamman lukon takana, Räsänen korostaa.
Hän ei halua tehdä maan päämiehestä pelkkää seremoniamestaria, joten myös puolustusvoimien ylipäällikköys kuuluisi jatkossakin presidentille.
- Jos presidentiltä riistetään koko ulko- ja turvallisuuspolitiikka, mitä silloin jää jäljelle? Onko pelkälle etupenkissä istujalle ja nauhanleikkaajalle järkeä järjestää suoraa kansanvaalia? Räsänen ihmettelee.
Vahvistusoikeus estää nokittelun
Vaikka sekä Koskinen että Räsänen edustavat varovaista linjaa perustuslakiuudistuksen suhteen, muutamissa asioissa he olisivat valmiita riisumaan presidentin valtaa. Edellistä perustuslakiuudistusta oikeusministerinä valmistellut Koskinen myöntää, että lakiin on jäänyt joitakin kuolleita kirjaimia.
- Miksi lakiesitykset esimerkiksi edelleen kierrätetään presidenin kautta? Riittää hyvin, että hän on niiden vahvistuspäässä mukana, Koskinen toteaa.
Myös Räsänen on valmis muuttamaan lakia siten, että hallitus voisi antaa esityksensä suoraan eduskunnalle. Hänen mielestään olisi kuitenkin kansakunnan yhtenäisyyden vuoksi hyvä, että presidentti edelleen vahvistaisi lait.
- Silloin presidentti joutuu paneutumaan lainsäädäntötyöhön, eikä asioista puhuta kovin monella äänellä. Silloin presidentti ei esimerkiksi arvostelisi jotain tärkeää lakia, Räsänen toteaa.
Koskisen mukaan keskinäinen nokittelu nostettiin keskusteluun jo nykyistä perustuslakia valmisteltaessa.
- Sellaisestahan oli merkkejä aikanaan, kun presidentti Martti Ahtisaari arvosteli pääministeri Esko Ahon (kesk.) linjauksia työllisyyskysymyksissä. Ei ole kansakunnalle onneksi, jos tällaista jännitettä on jatkuvasti, Koskinen pohtii.
Kansliapäälliköt ovat sisäpolitiikkaa
Presidentin nimitysoikeudet ovat herättäneet Tarja Halosen kaudella runsaasti keskustelua. Koskisen mukaan presidentti on jatkossakin on oikea taho nimittämään puolustusvoimien ja tuomarikunnan virat sekä Suomen Pankin pääjohtajan.
- Jos ja kun hänellä on edelleen iso rooli ulkopolitiikassa, hänelle kuuluvat myös suurlähettiläiden virat, Koskinen muistuttaa.
Räsänen lisäisi listaan myös rajavartiolaitoksen ja oikeuskanslerin virat.
Mutta entäpä paljon puhutut kansliapäälliköt?
- Itse ajattelen, että jos käyttöön otettaisiin poliittisten valtiosihteereiden malli, kansliapäälliköitä ei edes tarvittaisi, Koskinen väistää kysymyksen.
Räsäsen mukaan kansliapäälliköiden nimittäminen on sisäpolitiikkaa ja kuuluisi hallitukselle.
- On ongelmallista, jos ministerillä ei ole valtaa päättää oman ministeriönsä kansliapäälliköstä, Räsänen viittaa viimekeväiseen sisäministeriön nimityskohuun.
Koskinen puolustaa Halosen käyttäytymistä niin Suomen Pankin johtajavalinnoissa kuin sisäministeriön kansliapäällikön nimitysasiassakin sillä, että presidentillä oli yleisesti hyväksyttävät nimitysperusteet.
- Jos nimitysoikeutta muutetaan, hallituksen ministereiltä täytyy edellyttää korkeampaa moraalia, Koskinen toteaa.
Perustuslakiuudistusta valmistelevan parlamentaarisen komitean on määrä saada työnsä päätökseen ensi syyskuun loppuun mennessä. Puolueilla on tähän saakka ollut keskenään hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, minkä verran presidentin valtaoikeuksia voidaan karsia.
Koskinen ei lähde ennustamaan komitean tulevan esityksen sisältöä, mutta kertoo, että tavoitteena on laaja konsensus.
- Ei hallituspuolueidenkaan kannata vetää riskipellillä enemmistötaktikointia, sillä esityksen taakse olisi saatava vaalien jälkeenkin vähintään kaksi kolmasosaa edustajista, Koskinen muistuttaa.
