Vainosta rangaistava rikos?

01.04.2011 6:48

 Viikko-Häme

21.1.2010

Espoon kauppakeskus Sellossa uuden vuoden aattona viisi ihmistä ja itsensä surmanneelle Ibrahim Shkupollille oli määrätty lähestymiskielto, joka koski sekä kotiinsa surmattua entistä naisystävää että tämän työpaikkaa. Järkytyksen ja surun jälkeen virisi osin rasististikin keskustelu. Pohdittiin myös asiallisesti lähestymiskiellon toimivuutta.

 Laki lähestymiskiellosta on ollut voimassa vuoden 1999 alusta. Lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta ja parantaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään. Lähestymiskielto tarkoittaa, että henkilön hengen, terveyden, vapauden, tai rauhan suojaamiseksi voidaan jotakuta toista kieltää ottamasta häneen yhteyttä.

 Tavallisia tapauksia lähestymiskielloissa on entisen puolison tai asuinkumppanin häirintä yhteydenotoin tai vierailuyrityksin. Valitettavan usein kyse on tilanteista, joissa aikuinen lapsi pyrkii kiristämään iäkkäältä vanhemmaltaan rahaa. Tällaisissa tapauksissa lähestymiskieltoa hakee usein sosiaaliviranomainen. Lähestymiskieltoa voi tietenkin pyytää kuka tahansa, joka perustellusti tuntee itsensä toisen uhkaamaksi tai häiritsemäksi.

 Rangaistus lähestymiskiellon rikkomisesta on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Kiellon rikkominen on virallisen syytteen alainen rikos, jonka syyttäjä vie oikeuteen.

 Lähestymiskieltoa valvoo poliisi. Se voi myös käyttää pakkokeinoja kieltoa rikottaessa. Esimerkiksi lähestymiskiellon rikkomisen vuoksi paikalle hälytetty poliisi voi viedä kiellon rikkoneen säilöön ja kuulusteluun jatkotoimenpiteistä varten. Yleensä tämä riittää. Poliisi tekee tilanteessa jonkinlaisen arvion eli kuulee molempia osapuolia ja ratkaisee, onko lähestymiskiellossa oleva uhka jatkossa. Käytännössä poliisiviranomaisen puuttuminen tapahtumiin riittää havahduttamaan tilanteen vakavuuteen. Päinvastaisissa tapauksissa on usein kyse mielenterveysongelmista ja apua haetaan muualta.

 Pääosin laki on toiminut hyvin. Lähestymiskielto suojaa uhria. Se ei tietenkään rankaise vainoajaa, ennen kuin tämä rikkoo lähestymiskieltoa. On kuitenkin perusteltua kysyä, että voisiko mahdollisuuksia ennaltaehkäistä rikoksia tai häirintää vielä parantaa. Eräs mahdollisuus tähän on säätää vaino rangaistavaksi teoksi.

 Vainon säätäminen rangaistavaksi teoksi voisi tehostaa lähestymiskieltoa. Toisaalta se voisi vähentää lähestymiskieltoja, koska uhkaan ja häirintään voitaisiin joissain tapauksissa puuttua vainona. Vainoaminen on jo kriminalisoitu muutamassa EU-maassa, kuten esimerkiksi Saksassa, Tanskassa ja Britanniassa. Vainoamista voisi olla vaikka se, että kotiin tulee tilaamatta lehtiä tai tavaraa postimyynnistä tai että puhelin täyttyy yöllä sadoista tuntemattomista numeroista lähetetyistä tekstiviesteistä.

 Joitakin vuosia sitten tilastot kertoivat, että kaksi kolmasosaa lähestymiskieltoon määrätyistä syyllistyi myöhemmin jonkinlaiseen väkivaltarikokseen. Suomessa on tehtävä kaikki väkivallan kierteen katkaisemiseksi. Vainon säätäminen rangaistavaksi voi olla yksi keino, uhrien ja vainottujen tukipalvelut ovat joka tapauksessa tarpeen.

 Johannes Koskinen