Työttömyyskierre katkaistava

01.04.2011 6:37

Hämeen Sanomat

30.1.2010

  Loppuvuoden 2009 työllisyystilastojen julkaiseminen menneellä viikolla aiheutti syystäkin voimakkaan reaktion. SDP on esittänyt ripeitä lisätoimia ja keinoja työllisyyden tukemiseksi jo yli vuoden – hallitus on systemaattisesti kieltäytynyt niistä. Nyt hallituksen lupaamat hätätoimet tulevat liian myöhään ja ovat mittakaavaltaan perin pieniä. Työttömyyden rajusta kasvusta huolimatta koulutus- ja tukityöllistämistoimenpiteiden piirissä oli vähemmän työttömiä kuin vuosi sitten. Kokoomuksen ”tempputyöllistämistrauman” maksumiehiksi ovat joutuneet kansalaiset.

 Tammikuussa ovat kuohuneet myös työmarkkinaosapuolten tunteet yritettäessä löytää sovintoa eläkeratkaisuista. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK haluaa kaikkien pysyvän työelämässä 40 vuotta, poistaa työttömien eläkeputken ja osa-aikaeläkkeen. Vaatimukset eittämättä lisäisivät työvoiman tarjontaa Suomessa – ristiriitainen tavoite aikoina, joina työttömyys kasvaa kuukausi kuukaudelta.

 Eikö ole ensin tärkeintä huolehtia siitä, että työ jakautuu tasapuolisesti kansalaisille? Puhtaasti terveellä järjellä ajateltuna työn jakautuminen on kestämättömällä pohjalla Suomessa. Talouden taantuma on korostanut tätä entisestään. Osa kansasta raataa itsensä työelämässä puhki, samalla kun toiset eivät tahdostaan huolimatta pääse työelämään. Talouden taantuma ei saa tarkoittaa sitä, että perustavanlaatuisista työntekijöiden oikeuksista tingittäisiin taantuman taltuttamisen nimissä, kuten EK haluaa.

 Sukupolvikysymykset nousevat esiin talouden taantumassa, paitsi eläkeikää lähestyvien, myös nuorten osalta. Juuri julkaistut tilastot kertovat nuorisotyöttömyyden rajusta kasvusta viimeisen vuoden sisällä. Meillä Hämeessäkin Hämeenlinnan seudulla ja Riihimäellä alle 25-vuotiaiden työttömyys on lisääntynyt vuoden takaisesta yli 60 prosentilla. 1990-luvun laman virheet uhkaavat toistua. Nuoret valmistuvat koulusta suoraan työttömäksi, vaikka nuorten yhteiskuntatakuun pitäisi taata heille työpaikka, työharjoittelu tai uusi opiskelupaikka kolmen kuukauden sisällä valmistumisesta. Takuu on jäänyt tyhjäksi sanaksi.

 Yhtenä avaimena nuorten yhteiskuntatakuun toteutumiseen olisi työvoimatoimistojen resurssipulan korjaaminen. Hallituksen olisi tuotava lisätalousarvioesitys nuorisotyöttömyyden kasvun pysäyttämiseksi eduskuntaan heti helmikuun alussa. Näillä rahoilla työvoimatoimistojen resursseja on lisättävä. Samalla hallituksen pitäisi lisätä suoria työllistämistoimia sekä aloittaa neuvottelut kuntien kanssa nuorten aktiivitoimien lisäämiseksi. Nuorten lisäkoulutus omalla alalla olisi usein paras vaihtoehto. Tavoitteena on jokaisen valmistuvan työllistyminen avoimille työmarkkinoille.

 Tulevaisuuskysymyksenä on tärkeää keskittyä myös talouskriisin jälkeiseen uuteen nousuun. Edellisen laman jälkeistä voimakasta kasvua ei ole näköpiirissä. Uutta Nokiaa ei ole tulossa. Vaarallisinta on, että kilpailuvalttimme – osaamisen perusta ja laadukkaaseen koulutukseen panostaminen, on heikentynyt.

 Kaikilla tulisi olla mahdollisuus hankkia täydentävää koulutusta vapaasti, niin akateemista kuin ammatillista. Kiitoksen hallitukselle voi esittää erään SDP:n esityksen toteuttamisesta: uudistus, joka mahdollistaa opiskelun työttömyyspäivärahaa nostettaessa, tulee tarpeeseen. Osaaminen on helpoiten saatavissa olevaa pääomaa, mitä maamme voi hankkia taloutemme vahvistamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi.

 Työttömiä työnhakijoita työvoimatoimistoissa on nyt 300 000 työministeriön mukaan, mukaan lukien lomautetut. Se on järkyttävän suuri määrä. Kaikki työttömyys ei nimittäin edes näy tilastoissa. Työllisten määrä on pienentynyt vuodessa 86 000 ihmisellä, kun taas työttömien määrä on kasvanut 44 000:lla. Se tarkoittaa, että työttömyyden kasvun lisäksi on lähes prosenttiyksikön verran työikäisestä väestöstämme, 42 000 ihmistä, siirtynyt sekä työelämän että työnhaun ulkopuolelle.

 Työttömyyden kasvu ja pitkittyminen on otettava äärimmäisen vakavasti. Nuorisotyöttömyyden ohella myös pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy vauhdilla. Jos kymmenettuhannet ihmiset juuttuvat yli vuoden työttömyyteen, katastrofin ainekset kasvavat ja laajamittainen syrjäytyminen uhkaa.

 Hälyttävistä luvuista huolimatta on tällä hetkellä aktiivisten työvoimatoimien piirissä vähemmän työttömiä kuin vuosi sitten. Kokoomuksen ideologisen tempputyöllistämistrauman uhreiksi ovat siis jääneet työttömät. Aktiivitoimista esimerkiksi tukityöllistäminen yrityksiin olisi verraten tehokas keino päästä jälleen pysyvästi työhön. Saksassa tarjottu lyhennetty työviikko, jonka palkkaerotuksen valtio korvaa työntekijälle, jotta useampi saisi pitää työnsä, olisi myös kokeilemisen arvoinen ratkaisu.

 Nyt tarvitaan ripeitä räätälöityjä aktiivitoimia ja rahaa työttömyyden hoitamiseen sekä työmarkkinoilla uutta luovia työllisyyssopimuksia työpaikkojen pelastamiseksi. Parin viime vuoden laiskan työllisyyspolitiikan seurauksia on traagista seurata.

 Johannes Koskinen