Turvaa vierailta mailta
01.04.2011 6:50
Keski-Häme
vko 12, 2009
Turvapaikanhakija on henkilö, joka on joutunut lähtemään kotimaastaan levottomuuksien, vainon tai toivottomien elinolosuhteiden takia hakeakseen turvaa toisesta valtiosta. Elinolosuhteet voivat olla huonoja esimerkiksi sodan, köyhyyden tai ympäristökatastrofin vuoksi. Turvapaikanhakija eroaa ns. kiintiöpakolaisesta siten, että kiintiöpakolaisille on jo myönnetty lupa tulla maahan pakolaisena, turvapaikanhakijalle ei. YK:n pakolaisjärjestön listaamia “virallisia” pakolaisia on liki 20 miljoonaa ja lisäksi maansisäisinä pakolaisina elää noin 25 miljoonaa ihmistä. Kaikki apua tarvitsevat eivät mahdu valtioiden määrittelemiin pakolaiskiintiöihin. Tällöin valtio voi myöntää hakijalle turvapaikan tai rajoitetumman oleskeluluvan. Turvapaikan saatuaan hakija saa pakolaisstatuksen.
Suomessa turvapaikan myöntämisestä päättää maahanmuuttovirasto. Turvapaikkahakemusten määrä on vaihdellut 2000-luvulla 1500 ja 4000 välillä. Vuonna 2000 turvapaikkaa haki reilu 3000 henkilöä, vuonna 2008 hakijoita oli hieman yli 4000 – tälle vuodelle veikataan kuuttatuhatta. Turvapaikkoja on myönnetty vuosittain noin kymmenestä lähes sataan. Selvästi enemmän on myönnetty oleskelulupia suojelun tarpeen perusteella. Kokonaan kielteisiä päätöksiä annetaan tuhannesta pariin tuhanteen joka vuosi.
Kansainväliset kriisit heijastuvat turvapaikanhakijoiden määrään ja lähtömaatilastoihin. Viime vuonna eniten hakijoita tuli Irakista, noin 500. Heistä valtaosa sai turvapaikan tai suojelun tarpeeseen perustuvan oleskeluluvan.
Suomen pakolaispolitiikan lähtökohtana on pyrkimys johdonmukaisuuteen ja tavoite vaikuttaa pakolaisuuden syihin ehkäisevästi. Suomi osallistuu Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvajoukkojen toimintaan, myöntää kehitysapua ja toimii kansainvälisillä foorumeilla pyrkien parantamaan elinolosuhteita pakolaisten lähtömaissa. Suomi myös tukee yhdessä YK:n kanssa pakolaisten paluumuuttoa, jos olosuhteet lähtömaassa ovat olennaisesti parantuneet. Tämän lisäksi on kuitenkin välttämätöntä, että Suomi osallistuu nykyisen pakolaisten auttamiseen.
Suomessa valtiolla on vastuu pakolaispolitiikasta ja toimenpiteiden rahoittamisesta. Kunnat vastaanottavat pakolaisia ja oleskeluluvan saaneita TE-keskusten kanssa tehtyjen sopimusten nojalla. Pakolaisten vastaanotto on kunnille vapaaehtoista, mutta pakolaispolitiikan onnistuneen toteuttamisen kannalta on tärkeää, että kunnat ovat halukkaita sopimaan pakolaisten vastaanotosta. Kuntaan sijoittamisen keskeisenä tavoitteena on varmistaa asunto ja kotoutumista edistävät palvelut ja tukitoimet kunnassa. Pakolaisten onnistuneen kotouttamisen kannalta on tärkeää, että vastaanottokeskuksessa vietetty aika ei veny kohtuuttoman pitkäksi.
Sopimusmenettelyn seurauksena pakolaiset ovat sijoittuneet melko tasaisesti kuntaryhmien kesken eri puolille Suomea. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että kuudennen maassa asutun vuoden jälkeen pakolaisten jakautuminen Suomen kuntien kesken on ollut täysin muuttunut siitä, mihin he alun perin sijoittuivat. Pakolaiset muuttavat eniten ensimmäisen kolmen maassa asutun vuoden aikana. Yleistä on, että pakolaiset muuttavat itsenäisesti maaseudulta ja maaseutukunnista isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin mm. työn ja opiskelun perusteella. Pakolaisella ei ole velvoitetta asua siinä kunnassa, joka hänelle on alun perin osoitettu.
Kun turvapaikanhakija osoitetaan vastaanottokeskukseen odottamaan turvapaikkapäätöstä, se ei suinkaan tarkoita sitä, että hänet oleskeluluvan saatuaan sijoitettaisiin juuri vastaanottokeskuksen kuntaan tai edes lähialueille. Sijoitus tapahtuu sellaiseen kuntaan, joka on sijoituksesta sopinut ja järjestää asumisen ynnä muun kotouttamisen. Hakemuksen käsittelyn ei pitäisi kestää kuin muutaman kuukauden, mutta nyt turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu Suomessa on pitkittämässä prosesseja. Ulkomaalaisvirastolle on luvattu lisäresursseja; syytä onkin varmistaa, ettei vastaanottokeskuksissa vietettävä aika lähde venymään byrokratian kangistuvien rattaiden tähden.
Ronnin vastaanottokeskuksen käynnistäminen on etenemässä vauhdilla. Tämän viikon alussa Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto sai tiedoksi tehdyt toimet ja saattoi keskustelussa evästää jatkotyötä. Ronnista ei tule yksittäisille turvapaikanhakijoille tai perheille vuosien asuinsijaa vaan muutaman kuukauden asuinpaikka. Täällä saatava kuva Suomen ystävällisistä äidinkasvoista vaikuttaa vuosien elämään.
