Soini valmistautuu pelin politiikkaan

01.04.2011 12:08

UP-uutispalvelu

vko 10, 2011

Perussuomalaisten lopulta pullauttamassa vaaliohjelmassa on odotetusti kansan syviä rivejä kosiskelevaa sanankäyttöä. Asennetutkimukset ja mielipidekyselyt ovat siivittäneet linjanvetoja: kaikkea hyvää – EU:ta, herroja ja valtapuolueita vastaan!

Mielenkiintoisinta onkin tutkailla, mitä ohjelmassa EI ole. Tarkemmin kuvatut uudistusehdotukset jäävät vähiin – varsinkin sellaiset, jotka vaatisivat selviä rahasummia valtion budjettiin. Löperömmistä muotoiluista voidaan tietysti laskea miljardien lisämenoja. Olennaisempaa on kuitenkin havaita, että mitä isommasta linjaratkaisusta on kyse, sitä epäselvemmäksi käy persujen sanoma.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspolitiikassa haikaillaan useassa kohdassa kansalaisten oman vastuun kasvattamisen suuntaan hyvinkin oikeistolaiseen malliin. “Kansalaisten oman vastuun lisäämistä Perussuomalaiset eivät näe sinänsä huonona asiana, mutta me edellytämme, että yhteiskunta ottaa avoimesti kantaa siihen, millä tavalla kansalaisten tulisi vastuuta itsestään kantaa.”

SMP siivitti 1980-luvun toista tulemistaan vaalilupauksella, että kuudessa kuukaudessa järjestetään kaikille työttömille työtä. Urpo Leppäsen ja Pekka Vennamon ajoista on tahtotila murentunut olemattomiin. Perussuomalaisten ohjelmassa työllisyyspolitiikka kuitataan yhdellä – tosin sitä yleispätevämmällä – lauseella: “Tosiasia on, että maassamme löytyy tekemätöntä työtä.”

Veropolitiikassa perussuomalaiset peesaavat selvimmin Sdp:tä. Mutta siinäkin osoitetaan joustokohdat valmiiksi. Esimerkiksi arvonlisäverosta: “Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä kulutusverojen noston olevan patenttiratkaisu lamatalkoissa.” Ei patentti, mutta ratkaisu kumminkin jos tulevat hallituskumppanit oikealta vaativat?

Kokonaisarvioksi liki 70 sivun teksteistä kertyy, että Soinin puolue valmistautuu kiihkeästi pelin politiikkaan. 70- ja 80-luvun virheet sanojen syömisineen halutaan välttää kirjoittamalla oma asialista hämärästi ja keskittymällä vanhojen puolueiden (nyt muodossa valtapuolueiden) haukkumiseen.

EU:n ja politiikan vastaisuudesta, rötöstelystä, herra- ja muukalaisvihasta liehitellään äänestäjiä liikkeellepanevia voimia. Samaan aikaan puolue tekee jo valmiiksi uhrauksia hallituskipeyden alttarille. Suitsukkeet puhalletaan hyväuskoisen kansan silmiin.

Lopuksi päivän mietelause:

Demokraatti kuuntelee kansan ääntä.

Kansa kuuntelee populistin ääntä.

Populisti kuulee ääniä.

Johannes Koskinen