Perusasiat kuntoon!

01.04.2011 8:19

Hämeen Sanomat

25.07.2008

Suomen politiikassa eletään nyt suurten riskien aikaa. Kepeässä kesäjulkisuudessa – pääministerin pyöräillessä, soutaessa ja riiustaessa – sitä ei ehkä huomaa, mutta taloussivuille synkät pilvet tunkevat vielä tiiviimmin kuin alkukesän taivaalle.

 Inflaation kiihtyminen tuntuu muuallakin kuin bensamittarilla tankatessa. Jo 4,4 prosentin vuosivauhtia etenevä rahanarvon aleneminen on syönyt vuodenvaihteen eläkkeiden ja sosiaalietuuksien indeksitarkistukset, useimpien alojen palkankorotukset puolessa vuodessa ja murentaa talletustenkin arvoa säästötileillä. Oikeastaan euroon siirtymisen jälkeen ei pitänyt näin kovia inflaatiolukuja nähdä, mutta niinpäs vaan porvarihallituksen vauhdittamana tämäkin ihme koetaan.

Talouden kasvu on hiipumassa pariin prosenttiin. Työllisyysluvuissa taantuma näkyy vasta paikallisesti joukkoirtisanomisten alueilla. Työllisyysaste saatiin kolmen vaalikauden demarivetoisella työllisyyspolitiikalla kohoamaan 75 prosentin tuntumaan, mutta virheliikkeillä sieltä tullaan äkkiä alas.

Metsäteollisuudessa uhka tuhansien työpaikkojen ja lukuisien tuotantolaitosten alasajosta väijyy aivan nurkan takana. Puutullineuvotteluissa Venäjän kanssa on rämmitty nevassa kuukausitolkulla. Väyrysellä riittää yritystä, mutta EU:n tuki vaikuttaa ponnettomalta. Senpä takia Eurooppa-politiikkamme tulisi olla aktiivista ja aloitteellista kaiken aikaa, myös myötätuulella, jotta vastaisen puhaltaessa apua saadaan nikottelematta ja täydellä voimalla. Nyt sekä Vanhasen hallituksella että EU:n kauppakomissaari Peter Mandelsonilla on näytön paikka.

Hallituksen lääke puupulaan ei yllätä. Kun aiemmin on tehty ehdotukset rikkaimpien perintöverotuksen huojentamisesta murto-osaan, nyt puolitettaisiin metsän myyntitulojen verotus. Se saattaa auttaa teollisuuden puuhuollon tilannetta, mutta saattaa myös valuttaa hukkaan vuositasolla liki 200 miljoonaa veroeuroa.

Ei hinta- ja vuokravedätykselle

Asumisen kustannuskriisi kasvukeskuksissa ei ota lientyäkseen. Omistusasuntojen hintojen nousu on kyllä pysähtynyt ja asuntorakentaminen viilentynyt. Mutta jo keskituloisella asumiseen menee kohtuuttoman iso osa tuloista. Asuntoja pidetään jopa vuosikausia tyhjillään hintatason vedättämiseksi. Korkojen nousu vie pian asuntovelallisia velkaneuvonnan jonoihin.

Asuntojen vuokria uhataan korottaa jopa yhdeksällä prosentilla pääkaupunkiseudun kysytyimmistä asunnoista, yksiöistä ja kaksioista. Asumisen kriisi siis syvenee. Vuokrien nousua perustellaan sillä, että ne tuottavat nykyisille laskennallisille asuntojen hinnoille vain 3,2 prosentin nettotuoton. Tuottoa laskettaessa oikeampaa olisi verrata vuokratuottoa todelliseen sijoitukseen, millä vuokrattava asunto on hankittu. Keskimääräisistä hankintahinnoista päästään varmasti kaksinkertaiseen nettotuottoon. Ja kaiken aikaa asunnossa reaalinen arvo säilyy toisin kuin monissa muissa sijoituskohteissa.

Asuntopolitiikassa on ison remontin aika. Tarvitaan aktiivisempaa maapolitiikkaa ja kaavoitusta, kohtuuhintaisen laadukkaan tuotannon suosimista, tasaista vuokra- ja sumisoikeusasuntorakentamista. Kun suhdanne muutoin hiljenee, tulee kreivin aika panna asuntosektorilla perusasiat kuntoon.

Kunnissa vara viisautta

Julkisissa palveluissamme on vakavia puutteita, vaikka monilla mittareilla maailmassa pärjäämmekin. Terveyspalveluissa muhii kahden kerroksen ajattelua, jossa “rupusakki” sysättäisiin ontuvien palvelujen luukulle. Nykyhallituksen palvelumaksuratkaisut jo nostavat köyhän kynnystä lähteä lääkäriin. Vanhustenhuollossa ja kotipalveluissa on useimmilla paikkakunnilla palvelu- ja henkilöstövajetta.

Paras-hankkeen ideana oli patistaa kunnanisät hakemaan ratkaisut, joilla juuri peruspalvelumme varmistettaisiin tuleville vuosikymmenille. Turvattu talous, rittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö, toimiva kuntademokratia, keskittyminen perusasioihin ja niiden kuntoonsaamiseen. Paljon on paperia väännetty – vaihtelevin tuloksin.

1990-luvun shokkiratkaisuja ei kukaan kaipaa. Monia virheitä on vieläkin paikkaamatta. Sitä kiivaammin onkin ennalta vältettävä sellainen kuntatalouden ja -palveluiden kriisiytyminen, johon lamavuosina ajauduttiin. Turhan isoja riskejä on väistettävä ja pantava perusasiat kuntoon: päivähoito, koulut, terveydenhuolto, asuminen, liikenne, vanhustenhoito, työllisyys. Siihen työhön tarvitaan kuntalaisia aktiivisesti mukaan.