Nollatoleranssi nuorisotyöttömyyteen

01.04.2011 6:33

Hämeen Sanomat

4.6.2010 

 Suomi tarvitsee uutta kasvua ja panostusta työllisyyteen. Paheneva kansallinen työttömyyskierre on katkaistava. Nyt kaivataan työllisyyttä ja solidaarisempaa tulonjakoa tukevia työmarkkinaratkaisuja, paremmin kohdennettua elinkeinopolitiikkaa ja vakaampaa julkista taloutta hyvinvointipalvelujemme turvaksi.

 Eräs haaste, josta SDP kantaa painavaa huolta, liittyy työuran alkupäähän. Suomessa on tällä hetkellä noin 20 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa nuorta. Heidän määränsä kasvaa joka vuosi 3 000 hengellä. On inhimillisesti katsottuna väärin, etteivät he voi osallistua työelämään omalla panoksellaan. Myös kansantaloudellisesti katsottuna näiden nuorten työtulomenetykset ovat huimat – peräti 6 000 miljoonaa euroa, mikäli nuoret jäävät pois työmarkkinoilta pysyvästi.

 Työelämästä täytyy tehdä inhimillisempää niin, että mahdollisimman monet pystyisivät antamaan täyden työpanoksensa ja että kaikilla on mahdollisuus osallistua työelämään taitojensa ja jaksamisensa mukaan. Erilaiset pätkä- ja silpputyöt vaikeuttavat kestävän pohjan rakentamista työuralle.

 Samaan aikaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lisäksi Suomessa on 32 000 nuorta työttömänä. Tämä on työ- ja elinkeinoministeriön luku – Tilastokeskuksen mukaan tilanne on lähes kaksi kertaa tätä pahempi, ja nuorten työttömyysaste jopa 25 prosenttia. He eivät ole päässeet töihin taikka myöskään opiskelemaan, työharjoitteluun eivätkä tukityöhön. Hämeessä työttömiä nuoria oli maaliskuussa 2 500.

 Hallitus on tempoillut politiikkansa kanssa. He ovat henkseleitä paukutellen julistaneet panostaneensa nuorisotyöttömyyden hoitoon. Kyseessä on kuitenkin ollut lumetemppu: ensin vuoden 2010 talousarviossa leikattiin TE-keskuksilta valtion tuottavuusohjelman nimissä ja sen jälkeen annettiin hyvityksenä takaisin varoja nuorisotyöttömyyden hoitoon. Määrärahoja täten on suurin piirtein saman verran kuin ennen operaatiota, paitsi että neuvontaa on painotettu nuoriin. Panostukset nuorten työvoimapoliittiseen koulutukseen tulevat myös myöhässä: kilpailutuksen hitauden vuoksi nuoret pääsevät kursseille pääsääntöisesti vasta syksyllä.

 Nuorten nopeasti kasvanut syrjäytyminen onkin otettava vakavasti. Jokaisesta on aidosti pidettävä kiinni. On kaikkien etu, että nuoret saadaan koulutukseen ja työelämään mahdollisimman nopeasti. Jokainen omasta tahdostaan riippumatta työelämästä syrjäytynyt nuori aiheuttaa paitsi murhetta hänelle itselleen ja lähimmilleen, myös kuluja veronmaksajille nuoren työpanoksen jäädessä samalla käyttämättä.

 Ammatillisen koulutuksen kattavuutta on parannettava. On kestämätön tilanne, että vielä 30-vuotiaistakin parikymmentä prosenttia ei ole suorittanut lukio- tai ammatillista koulutusta. Ilman kunnollista koulutusta jääneet ovat aina heikoimmassa asemassa työmarkkinoilla, sillä työttömyyden riski on kouluttamattomilla kolminkertainen verrattuna muihin.

 Koulutus ja osaaminen takaavat vakaan aseman ja siksi siihen on panostettava: työnantajalla ei ole varaa luopua työntekijöiden tieto-taidosta heti, kun taloustilanne näyttää heikkenevän. SDP:n eräs tärkeä tavoite tulevalle vaalikaudelle on koko ikäluokan kouluttaminen ja sitä tukeva oppivelvollisuusiän pidentäminen. On varmistettava, että kaikki nuoret hakeutuvat toisen asteen koulutukseen ja että sieltä myös valmistutaan.

 Meidän linjamme on nollatoleranssi nuorisotyöttömyyteen. Jokaiselle nuorelle tulee taata kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen mahdollisuus työ-, koulutus- tai harjoittelupaikkaan. Se on lupaus, joka yhteiskuntamme resursseille on mahdollista toteuttaa.  Sen me olemme uudelle sukupolvelle velkaa.

 Kolmen kuukauden takuu motivoisi nuoria valmistumaan opinnoistaan. Monilla nuorilla huolta aiheuttaa enemmän valmistumisen jälkeisen työpaikan löytyminen kuin viimeiset opinnot ja lopputyön kirjoittaminen. Epävarmuus tulevasta saa monet hidastelemaan valmistumisen kanssa. Työurien piteneminen edellyttää nopeampaa ja joustavampaa työhön sijoittumista.

 Apua uudenlaisen nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen voi tuoda uusi nuorisolaki, joka on parhaillaan eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Laki tekisi mahdolliseksi sen, että esimerkiksi ammattikoulun keskeyttävästä nuoresta menisi tieto niin sanottuun etsivään nuorisotyöhön, joka ottaa kyseiseen nuoreen yhteyttä apua tarjotakseen. Näin tehdään jo Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Yli 96 prosenttia nuorista tarttuu aputarjoukseen. Esimerkiksi Tanskassa nuorisotyöttömyys onkin 14 prosentissa eli 10 prosenttiyksikköä alemmalla tasolla kuin Suomessa.

 Johannes Koskinen