Luo köyhän niin kuin rikkahan?

01.04.2011 8:00

Hämeen Sanomat

 18.12.2010

Köyhyysraja Suomessa lasketaan 1080 euron kuukausittaisten nettotulojen kohdalle, kun pohjana on 60 prosenttia työssäkäyvien käteen jäävästä keskiansiosta. Viisi vuotta sitten rajan alapuolella eli aikuisista noin yksitoista prosenttia. Viime vuonna köyhyysrajan alapuolelle jääneiden määrä oli lähes kaksinkertaistunut 700.000 suomalaiseen.

 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreessa tutkimuksessa osoitettiin taas selvästi, miten tuloerojen kasvaessa myös terveyserot ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet. Raportin tekijät pitävät huolestuttavana etenkin lapsiperheiden toimeentulo-ongelmien yleistymistä. Lapsia elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvulla. Viidenneksellä lapsiperheistä ei ole taloudessa yhtään ansiotulojen saajaa työttömyyden kasvun jäljiltä.

 Kansan kahtiajakautuminen näkyi selvästi tutkimuksen elämänlaadun mittauksissa. Korkea elämänlaatu on 44 prosentilla väestöstä, 29 prosenttia kokee pudonneensa kelkasta ja jääneensä osattomaksi hyvinvointia jaettaessa. Työttömyys, työkyvyttömyys, alhainen koulutustaso ja kaikkinensa toimentulo-ongelmat heikentävät elämänlaatua. Riskiryhmiin kuuluvat nuoret 18-25-vuotiaat työttömät, heikosti koulutetut nuoret ja yli 80-vuotiaat vanhukset.

 Pelastusarmeijan joulupadat eivät siis valitettavasti ole käyneet tarpeettomiksi. Ahneuden yhteiskunnassa tulohaitarin yläpää on kahminut kohtuuttomasti. Tulonjakoa tasaavat toimet tulo- ja työllisyyspolitiikassa, verotuksessa ja sosiaali- ja eläketurvassa ovat jääneet selvästi riittämättömiksi viime vuosina.

 Eilen äänestettiin eduskunnassa ensi vuoden budjetista. Sosialidemokraatit vaativat työmarkkinatuen tasokorotusta ja puolison tarveharkinnan poistoa, työttömyyspäivärahan korotusta sekä lisäpanostuksia työllistämistoimiin. Asumistukeen esitimme myös korjauksia, samoin lapsiperheiden tukeen. Kaikki äänestykset näistä täsmätoimista köyhyyttä vastaan hävisimme, vaikka esitimme vaihtoehtobudjetissamme myös rahoituskeinot ilman lisävelkaantumista.

 Vajetta paikkaamaan

 Alkuviikosta julkaistu valtiovarainministeriön laskelma 10 miljardin euron tasapainotustarpeesta julkisessa taloudessa vuoteen 2015 mennessä on käynnistänyt välttämätöntä keskustelua siitä, minkälaisilla keinoilla velkaantuminen pitäisi pysäyttää. Kysymys ei ole pelkästään menomomenteista vaan työllisyyden ja tulopohjan kasvusta, fiksummasta voimavarojen käytöstä, verotuksen aukkojen paikkaamisesta – ja myös tehtyjen päätösten uudelleenarvioinnista.

 Oikeistohallituksen ohjelmaa ei päivitetty talouskriisin yllätettyä. Suurituloisia suosinut veronalennuslinja on kärjistänyt sekä tuloeroja että valtiontalouden ongelmia. Vaalikaudella on rapautettu veropohjaa kasautuvasti yhteenlaskettuna yli 8.800 miljoonaa euroa. Sen verran on tullut lisävelkaa, kun muutoinkin taantuman aiheuttamaa velkaantumista on kertynyt yli 20 miljardia euroa Vanhasen-Kataisen-Kiviniemen hallitustaipaleella.

 VM:n omassa tekstissä on tunnustettu: “Julkisen talouden kehitys on osoittautunut kuluneena vaalikautena paljon heikommaksi kuin hallituskauden alla arvioitiin. Tähän ovat vaikuttaneet sekä arvioitua hitaampi talouskasvu että mm. hallitusohjelman uudet, julkisia menoja lisänneet ja verotuloja heikentäneet talouspoliittiset ratkaisut. Seurauksena on ollut kestävyysongelman kärjistyminen. Julkisen talouden kestävyysvajetta koskevat arviot ovat vuosi vuodelta synkentyneet.”

Sosiaalista tasausta säästökaudellakin

Julkisen talouden tasapainottaminen vaatii rohkeita poliittisia ratkaisuja. Tarvitaan vahvempaa ja työllistävämpää kasvua, työelämän uudistamista niin että terveet työurat voivat pitentyä, suomalaisen työn suosimista.

SDP:n keinovalikoimassa on lisäksi pääomaverotuksen kiristäminen ja verovapaiden osinkojen saattaminen pääosin verotuksen piiriin. Verotuet ja vähennykset on käytävä läpi tarkasti, vastaavatko ne tässä ajassa tarkoitustaan. Yritys- ja elinkeinotukia on karsittava niin kuin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlakin esitti.

Valtion menoja on kohdennettava uudelleen työllisyyttä ja kansalaisten toimeentuloa tukevaan suuntaan. Vaikeinakin aikoina on määrätietoisesti parannettava perusturvaa ja huolehdittava eläketurvan kattavuudesta vanhuusajan köyhyyden poistamiseksi.

Sosiaalista tasausta, räikeisiin tuloeroihin puuttumista on laiminlyöty hyvinä vuosina. Vaikka taloutta tasapainotetaan ja säästöjä tarvitaan, on hyvinvointivaltion turvaverkkoja samaan aikaan paikattava sekä tulonsiirroin että sosiaali- ja terveyspalveluja kohentamalla.

Joulumieli ei saa jäädä vain lauluihin. Neljän kuukauden vaalitaistelussa kaivataan ratkaisulinjoja juuri yhteiskuntamme pahimpiin ongelmiin, eriarvoisuuden kärjistymiseen ja tulonjaon vääristymiseen. Solidaarisempaa vuotta 2011!

Johannes Koskinen