Laki on niin kuin se luetaan – gallup niin kuin kysytään

01.04.2011 12:19

Uutispäivä Demari

31.3.2010

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen maahanmuuttopolitiikkaan liittyvää kiteytystä, sananpartta ”Maassa maan tavalla” ovat niin vihreät kuin vasemmistoliittolaisetkin halunneet tulkita perin pahantahtoisella tavalla. Osaksi lienee kysymys myös siitä, että vanhan kansan viisauksista on loitonnuttu ja varsinkin maaseudun elämästä siinneiden sanontojen ja sanojen merkityssisältö on saattanut muuttua. Asiayhteys vaikuttaa tietysti sekin: tuotakin sanontaa ovat käyttäneet maahanmuuttopolitiikasta niin vihreiden Osmo Soininvaara kuin perussuomalaisten ohjelmankirjoittajat – tuskin kuitenkaan samassa tarkoituksessa.

Maan tapa on itse asiassa yksi oikeuslähteistä kirjoitetun lainsäädännön ja vakiintuneen oikeuskäytännön ohella. Tapaoikeuden rooli on sitä vahvempi, mitä vähemmän kirjoitettua lakia on. Suomessa vielä vaikkapa 1800-luvun alkupuolella tavallisen kansan oikeusriidoista varmaankin valtaosa ratkaistiin vuosisatojen aikana vakiintuneen maantavan pohjalta, Tukholman, Pietarin ja Helsingin lainlaatijoiden pykälät ulottuivat vähitellen pitemmälle kansan arkeen ja laveammiksi alaltaan.

Maailman mitassa tapaoikeus on vallitseva oikeuslähde arviolta parin miljardin ihmisen arjessa. Siinä on eroja kylästä ja maakunnasta toiseen. Sitä soveltavat milloin kylänvanhimmat, milloin lautamiesten tapaiset maallikkotuomarit, milloin uskonoppineet tai kommuunin tai korttelikomitean valitut luottamushenkilöt. Alueeltaan valtavissa, kymmenistä kansoista ja heimoista koostuvissa kansakunnissa valtakunnalliseen lainsäädäntöön pitääkin jättää hengitystilaa alueelliselle maantavalle, joko täydentävänä tai tietyillä oikeudenaloilla ensisijaisena. Hallitus- ja tuomiovallan kynnet eivät yllä joka kolkkaan niin kuin meillä pohjoisen vauraissa pikkuvaltioissa.

* * *

Viime päivien uutisointi ydinvoimaa koskevista mielipidemittauksista johdattelee muokkaamaan vanhaa kansanviisautta: Laki on niin kuin se luetaan – gallup niin kuin kysytään! Kysymyksen muotoilu, kyselyn tekotapa sekä kohderyhmän valinta vaikuttavat ratkaisevasti saataviin tuloksiin. Ja tietysti vielä gallupista uutisoitaessa oiotaan mutkat suoriksi, otsikot räväkämmiksi.

Helsingin Sanomien gallup kertoi viikko sitten, että yli puolet suomalaisista (53 prosenttia) suhtautuu myönteisesti ydinvoiman lisärakentamiseen. Haastateltavilta kysyttiin, miten he suhtautuvat siihen, että maahamme rakennettaisiin viidennen ydinvoimalaitoksen lisäksi kuudeskin.

Maanantaina yhteinen yleisradiomme taas julisti päinvastoin, että uutta tai uusia ydinreaktoreita kannattaa vain 34 prosenttia ja vastustaa 51 prosenttia suomalaisista. Kysymys kuului: – Suomeen on parhaillaan rakenteilla viides ydinreaktori. Kannatatteko viidennen reaktorin lisäksi lisäydinvoiman rakentamista Suomeen?

Molemmissa oli noin tuhat puhelimitse haastateltua, mutta otannan perusteista ei ole kerrottu. Hesarin tutkimuksen toteutti Suomen Gallup, Ylen Taloustutkimus Oy. Mikä selittää täysin erilaisen tuloksen kahdesta maaliskuussa tehdystä kyselystä?

Jos oletamme, että haastatellut on valittu ammattitaitoisesti ja tasapuolisesti edustamaan kansalaisnäkemyksiä, vaikuttavimmaksi tekijäksi liki kahdenkymmenen prosenttiyksikön heittoon tuloksissa jää kysymyksen muotoilu. Hyväksi olisi tietää myös miten kysymystä on haastatelluille pohjustettu. Onko muistutettu Olkiluodon ongelmista tai onko esittelystä noussut mielleyhtymä, että lisäydinvoima tarkoittaisikin kolmea laitosta?

Varsinaisen kysymyksen muotoilussa erottuu sanavalinta. Ydinreaktori käsitetään kielteisemmin kuin ydinvoimalaitos. Täsmällisesti kuudennesta ydinvoimalaitoksesta puhuminen kuulostaa varmasti maltillisemmalta kuin viidennen ydinreaktorin lisäksi (ties kuinka runsaan) lisäydinvoiman rakentaminen. Näin pienellä vivahde-erolla kysymyksenasettelussa saadaan siis viidesosa haastatelluista vastaamaan toisin.

Kavahtakaamme gallup-demokratiaa. Järkeä on käytettävä, lukipa sitten lakia, sananlaskuja, mielipidekyselyjä tai – tilastoja.

Johannes Koskinen