Kohtuuttomat eläke-erot

01.04.2011 7:59

 Hämeen Sanomat

 19.2.2011

Sadoilla tuhansilla alle tuhannen euron kuukausieläkkeellä olevilla painaa mieltä huoli rahan riittävyydestä arkisiin menoihin. Hinnat nousevat, sähkölaskut kallistuvat, asumiseen kohdistuvia energia- ja kiinteistöveroja kiristetään, yllättävät sairauskulut voivat romuttaa talouden. Puheilla ikääntymisen kustannustaakasta syyllistetään eläkkeellä jo olevia, jotka todellisuudessa ovat eläke-euronsa työllään ansainneet viimeistä senttiä myöten.

 Ikääntymisen laskuja voivottelevat ja eläkeiän korottamista vaativat kovaan ääneen vuorineuvokset ja toimitusjohtajat, jotka johtajasopimuksissaan ovat itselleen järjestäneet kymmenientuhansien eurojen kuukausieläkkeet jo 60-vuotispäivästä alkaen. Esimerkiksi ison yrityksen toimitusjohtajan 100.000 euron kuukausipalkasta 60 %:n eläke on 60.000 euroa kuukaudessa, päälle kertyy usein edellisten vuosien optio- ja bonustuloja. Lakisääteisissä työeläkkeissä eläkkeen määrä lasketaan koko työuran ansioista (aiemmin kymmenen viimeisen vuoden, huiput leikaten), johtajakerroksessa pelkästään lopun huippupalkasta.

 Tämäntyyppiset järjestelyt ovat johtaneet tulohaitarin repeämiseen erityisesti kaikkein suurituloisimman 1 prosentin päässä, minne sijoittuvat paitsi isoimmat palkka- ja eläketulot myös isot pääomatulot osinkoina, myyntivoittoina ja yrittäjäntuloina. Hyvien kasvuvuosien kakkua ei kerta kaikkiaan ole jaettu oikeudenmukaisesti.

 Eläkejärjestelmässä tuloerojen räikeys korostuu. Eläkkeen ensisijainen tarkoitushan on turvata vanhuuden toimeentulo kymmeniksi vuosiksi. Ansioeläkkeiden pitää lisäksi suojata kohtuullinen osuus itse työuran aikana tienatusta lisäeläketurvasta. Valtavien tuloerojen jatkaminen sellaisenaan tai kärjistettynä vielä eläkevuosille ei sen sijaan ole oikein eikä kohtuullista.

 Ahneet syövät samasta pöydästä

 Kartanonherra Björn Wahlroos näkyi puolustavan johtajasopimuksia kiihkeästi sillä, etteivät ne ole keltään pois ja rahat maksetaan eläkeyhtiöille erikseen. No, ovathan ne maksut pois yhtiön samoista varoista, joista työntekijöillekin palkat ja eläkemaksut maksetaan – ja joita siis alituiseen moititaan kilpailukykyä vaarantaviksi. Ja eläkeyhtiön päässä supereläkkeiden maksuun tarvittavat rahat otetaan samasta rahastopotista, jonka riittävyyttä tavallisten itse tienattujen työeläkkeiden maksamiseen tulevina vuosina kyseenalaistetaan. Kyllä johtajaeläkkeet syödään samasta pöydästä kuin muutkin.

 Tulohaitarin ratkeaminen yläpäästään johtaa väkisin kysymykseen siitä, eikö edes eläkkeiden osalta lainsäädännöllä pystytä kohtuullistamaan tuloeroja. Minusta vastauksen pitää olla kyllä. Tärkeätä on ensinnäkin säilyttää tuloverotuksessa veron kiristyminen tulojen noustessa eikä luisua pienituloisia rankaisevan tasaverotuksen suuntaan.

 Selvää on myös, että pitkään pienellä työeläkkeellä kituuttavien käteenjäävää tuloa on kasvatettava kansaneläkkeen tasokorotuksella, sen ja työeläkkeen yhteensovitusta loiventamalla sekä verotusta keventämällä. Eläkkeensaajien asumistuen korottaminen on myös välttämätöntä, kuten sosialidemokraattien puolelta on toistuvasti esitetty. Tähän pakettiin tarvitaan määrätietoinen ohjelma useammalle vuodelle.

 Eläkekattoa ja indeksitarkistusta

 Suomessa on koko eläkepapiston voimalla rajusti vastustettu euromääräisiä eläkekattoja sillä perusteella, että ne kuitenkin puhkaistaisiin sopimusperusteisilla eläkkeillä. Maailma ympärillämme on muuttunut juuri tuloerojen kasvun vuoksi. Minusta on korkea aika lähteä rakentamaan sellaista kattorakennelmaa kohtuuttomille eläkkeille, että eläketaso ei selvästi keskiansiotason ylittävillä tuloilla olisikaan 60 % vaan se alenisi asteittain 50 ja sitten 40 prosentin tasolle. Kaikkien eläkkeet luonnollisesti tulisi laskea samoilla perusteilla koko työurasta.

 Eliniän pidetessä eläkeindeksistä ja sen tuottamasta suojasta eläkkeen ostovoimalle tulee yhä tärkeämpi. Yleinen kuluttajahintaindeksi ei näytä mittaavan luotettavalla tavalla eläkeikäisten todellisia elämisen kuluja. Siinä on yksi paikkaamisen paikka. Toinen on sitten ansioeläkkeiden 20/80 – sääntö. Silloin kun palkat nousevat vauhdilla, 20 prosentin siivu ansioiden ja hintojen nousujen erosta tuntuu kovin pieneltä ja johtaa pitkään eläkkeellä olevien ostovoiman taantumiseen.

 Solidaarisuutta eläkepolitiikkaan toisi eläkeindeksin kohentaminen ensisijaisesti pienemmän pään, alle 1.300 euron eläkkeissä. Eläkerahastojen riittävyyttä ei vaarantaisi indeksisuojan parantaminen esimerkiksi vanhan 50/50 –säännön mukaiseksi keskiarvotyöeläkkeisiin saakka. Sosialidemokraattien eduskuntaryhmä esitti pikaista selvitystä näiden indeksiepäkohtien paikkaamiseksi, mutta porvarihallitus on kovakorvainen.

 Johannes Koskinen