Sosialidemokratia uudistuu ajassa

13.04.2010 12:24

Viikko-Häme

14.02.08

Puoluetoiminnan tavat muuttuvat ajassa. Kulloisenakin hetkenä on löydettävä ihmisiä puhutteleva tapa toimia niin paikallisosastoissa, piiritasolla kuin valtakunnallisestikin. Erityisesti paikallistoiminnan muodot heijastavat kutakin aikaa. Monien työväentalojen nurkassa edelleen sijaitsevat kirjastot kertovat työväenliikkeen synnystä sivistysliikkeenä. Nämä kirjastot muuttuivat tarpeettomiksi, kun SDP:n Forssan ohjelman siivittämänä Suomeen perustettiin nykyinen, kansainvälisesti vertaillen aivan upea kirjastolaitos.

Aikanaan saatettiin pitää jäsenistölle kursseja vaikkapa “laskujen kirjoittamisesta”. Työväentaloilla tapahtui paljon sosiaalista toimintaa. Niissä pidettiin lausuntaa, näytelmäiltamia tai jopa painittiin ihan kilpailuhengessä.

1960- ja 70-luvuilla yhteiskunnan politisoituminen toi osastojen kokouksiin enemmän kiivaita ideologisia väittelyitä, kun nuoremmat ja vanhemmat toverit väänsivät peistä oikeasta yhteiskunnan kehityssuunnasta.

Nykyisin osastotoiminnan ytimessä ovat usein kunnallispolitiikan asiat, jotka eivät samalla tavalla kiinnosta niitä puolueen jäseniä, jotka eivät ole itse lautakunnissa tai valtuustossa. Toisaalta monet paikalliset asiat – vaikkapa päiväkodin tai koulun kohtalo – saavat liikkeelle suurin joukoin väkeä oikein heräteltyinä.

Puolue järjesti syksyllä yli kahdeksankymmentä seututilaisuutta, joissa keskusteltiin myös paikallistoiminnan kehittämisestä. Nyt satsataan siihen, mikä järjestötyössä aina on tärkeintä: paikallistason toiminnan elävöittämiseen.

Jatkotyön vauhdittamiseksi täällä Hämeessä paikkakunnittain voitaisiin järjestää aivoriihiä, joiden aiheena olisi toiminnan elävöittäminen. Mielestäni tässä pohdintatyössä pitäisi käsitellä ainakin seuraavia asioita:

- mitä varten osasto oikeastaan on olemassa?

- miten kohdataan kuntalaisia nykyistä paremmin ja mitä välineitä tässä työssä käytetään?

- miten jäsenhankinta ja -huolto on organisoitu, missä on parannettavaa?

- miten osastoa johdetaan, onko sovittu selvät työnjaot?

- onko kokoustoiminta nykyisessä muodossa mielekästä?

- tarvitaanko seminaareja ja valistustoimintaa?

- miten vähintään seututasolla saataisiin viritettyä nuorisotoimintaa?

- millaisilla tapahtumilla saadaan kosketusta paikkakunnan ihmisiin laajemmalti?

Aivoriihi voidaan toteuttaa monella tavalla, mutta tärkeää on, ettei hulluimpiakaan ideoita suljeta ainakaan alussa pois. Tärkeää olisi, että tilaisuus olisi avoin koko jäsenistölle, jolloin ideoita saataisiin enemmän.

Ensin tehtäisiin yllä olevan kaltainen, vapaamuotoinen asialista, jota sitten esimerkiksi asia kerrallaan pohdittaisiin pienryhmissä. Tulokset kirjattaisiin ylös ja pohdinnan jälkeen johtokunta organisoisi jatko- ja kehittämistyön.

Ainakin jäsenhankinnassa tulevat kunnallisvaalit ovat avainasemassa. SDP pitää suurimman kuntapuolueen aseman vain, jos onnistumme hankkimaan ehdokaslistoillemme erilaista elämänkokemusta omaavia ehdokkaita. Erityisen tärkeää monipuolinen ehdokasasettelu on uusissa suurkunnissa.

Resursseista toiminnan ei enää pitäisi olla kiinni. Viime vaalikaudella SDP:n aloitteellisuuden tuloksena toteutettiin kuntalain uudistus – kuntalaissa todetaan nyt selvästi, että kunta voi tukea myös taloudellisesti valtuustoryhmien toimintaa.

Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että ryhmän, kunnallisjärjestöjen ja osastojen järjestämien avoimien kansalaistapaamisten ilmoittelu, tilavuokrat yms. voidaan yhdessä sovitulla tavalla kustantaa kunnan toimesta. Kysehän on paikallisdemokratian edistämisestä.

Kaikissa kunnissa emme vielä ole havahtuneet käyttämään hyväksi lakimuutoksen suomia mahdollisuuksia. Tärkeää olisi, että niissä kunnissa, joissa asiaa ei vielä ole pohdittu, avattaisiin puolueiden välillä keskustelu tästä tärkeästä aiheesta.

Sosialidemokraattisen liikkeen reipas uudistustyö saa voimansa kentältä, meidän kaikkien ideoista ja toimista.