Kansa valitkoon oikean presidentin

13.04.2010 12:40

Hämeen Sanomat

12.1.08

 Tämän lehden pääkirjoituksessa asti oli otettu täydestä Aamulehden sittemmin uutisankaksi paljastunut juttu, jossa kansanedustaja Kimmo Kiljuseen viitaten väitettiin sosialidemokraattien piirissä ajettavan presidentinvaalin siirtämistä eduskunnalle ja presidentin valtaoikeuksien karsimista reippaalla kädellä. Kiljunen on kiistänyt tuollaisia puhuneensa eikä toimittaja ollut edes haastatellut.

Semmoista se poliittinen tiedonvälitys toisinaan on. Kun saadaan liikkelle oikein mojova juttu – suorastaan uutispommi – se osoittautuukin pelkäksi suutariksi, mikä korkeintaan savuttaa tiedonjanoisia suoraan silmiin.

Presidentin vallan innokkaita karsijoita Suomesta kyllä löytyy, mutta ei niinkään sosialidemokraateista. Vanhasen-Kataisen porvarihallitus on käynnistänyt selvityksen tuoreen, vuoden 2000 perustuslakimme muutostarpeista. Se on käynnistynyt virkamiestyönä, mutta laajenisi syksyllä parlamentaariseksi valmisteluksi. Alkujaan oli kyse vaatimattomista, teknisluonteisesta tarkistuksista perustuslain tekstiin esimerkiksi EU:n perussopimusmuutosten johdosta.

Joillakin tahoilla nähdään kuitenkin yhtäkkistä kiihkoa pistää valtiosäännön mukainen vallanjako kokonaan uusiksi. Kolumnistien valuvika-aktivistit näkevät Suomen ulkopolitiikan syöksyvän täyteen katastrofiin, kun ei tiedetä, sanooko hallitus vai presidentti viimeisen sanan. Moni skribentti veisi ulkopolitiikan lisäksi muunkin presidentin vallan ja muuttaisi tehtävän puhtaasti edustukselliseksi.

Oudosti virinnyt porvarillinen into isoon perustuslakiremonttiin kytkeytyy ehkä turhautumiseen siihen, että kansa on valinnut monta demaria peräkkäin. Toisaalta kärjekkäimpiä muutosvaateita ovat esittäneet samat tahot, jotka kaihoavat Naton jäsenyyteen.

Kansanvaali onnistunut

Jos presidentiltä vietäisiin valta minimiinsä, ei valinta suoralla kansanvaalilla vaikuttaisi perustellulta. Korkeat äänestysprosentit sekä vilkkaat kansalaiskeskustelut osoittavat, että Suomen nykyinen presidentin vaalitapa toimii hyvin (ja on tuottanut järkeviä valintojakin!).

Uutta perustuslakia kirjoitettiin tarkkaan harkiten – ei vain vuosiksi vaan vuosikymmeniksi. Laajalla yksituumaisuudella varattiin presidentille mielekäs toimintakenttä juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, missä pienellä maalla ja pienen maan hallituksella on käyttöä osaavalle valtionpäälle.

Sosialidemokraatit arvostavat kansanvaltaa. Myös presidentin valinnassa siitä pidetään kiinni. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa kansanvallan tukijoilta edellytetään syvällistä yhteistoimintaa. Presidentti ei voi sooloilla ilman eduskunnalle vastuunalaista hallitusta eikä hallitus voi sysiä presidenttiä syrjään yhteisestä linjanvedosta.

Levottomat pelisäännöt

Suomen tasavallan presidentin valinnan pelisäännöt ovat vaihdelleet taajaan neljän vuosikymmenen aikana. Eiköhän olisi aika jo vakaannuttaa tilannetta ja jättää jatkuva näpertely sikseen? Muistellaanpa vaikka presidenttipelin raameja.

Vuonna 1968 Urho Kekkosen valitsivat monen puolueen laajan vaaliliiton valitsijamiehet. Toimikautta jatkettiin eduskunnassa poikkeuslailla 1974-78. Vielä laajemmalla valitsijaliitolla Kekkonen valittiin 1978. Mauno Koiviston valitsivat presidentiksi 1982 yhden puolueen ja sitoutumattomien yhteisen Koiviston vaaliliiton valitsijamiehet.

Vuonna 1988 oli ainoan kerran käytössä vaalitapa, jossa äänestettiin samalla sekä suoraan ehdokasta että valitsijamiestä. Kun Koiviston suora äänipotti jäi niukasti alle 50 %:n, valitsijamiesvaalissa enemmistö löytyi heti Kivistön ja Holkerin valitsijamiesten tuella. Koiviston omasta aloitteesta presidentin valtaa eduskunnan hajoittamiseen rajoitettiin perustuslain osauudistuksessa, myös eduskunnan enemmistöparlamentarismia vahvistettiin.

Martti Ahtisaari valittiin 1994 käyttöön otetulla, ranskalaismallisella kaksivaiheisella kansanvaalilla. Sama vaalitapa säilyi vuoden 2000 uudessa perustuslaissa, mutta valtaoikeuksiltaan kavennetun presidentin valinnassa. Tarja Halonen on nyt valittu kaksi kertaa samoilla säännöillä samaan tehtävään.

Ja jo syyhyävät sormet piirtämään pelin kuvioita uusiksi vuodesta 2012 alkaen – tietysti sillä perustellen, että valuviat voidaan oikaista minkään pidättelemättä kun ei tiedetä kenelle valtaistuimen muotoja sorvataan.

Kansakunnan ja sen perustuslaillisen ajattelun kypsyyttä voisi osoittaa levollisuudella. Jos on välttämätöntä muutostarvetta, niin harkitaan viileän rauhallisesti. Minusta on näyttänyt siltä, että joidenkin valtiosääntökipuilu ilmentää Kekkoskauden vieroitusoireiden helpotettua altistumista Halos-traumaan.