Hukataanko kaksi vuotta?

13.04.2010 12:28

Hämeen Yrityssanomat

“Arkadian vinkkeli”

1.12.2009

Amerikkalaisen johtamistaidon eräs perusajatus on, että mikä tahansa toimintasuunnitelma on parempi kuin pysähtyä päättämättömyyden tilaan. Poliittisen tai yritysjohtajan tehtävä on tehdä päätöksiä ja usein myös valvoa, että se toimeenpannaan aikataulussa. Pienessä yrityksessä johtaja joutuu vielä itse toteuttamaan suunnitelmansa. Jos ja kun suunnitelmia täytyy muuttaa, niin tehdään. Tehdään uusi päätös, mutta milloinkaan ei organisaatio saa amerikkalaisten mukaan jämähtää paikoilleen.

Suunnitelmallisuutta ja päätöksentekokykyä täytyy edellyttää myös maan hallitukselta. Näyttää kuitenkin siltä, että hallitus on jäänyt hallitusohjelmansa vangiksi. Se syntyi täysin toisenlaisissa olosuhteissa kuin nyt elämme. Esimerkki: Sata-komitea on pohtinut kuinka julkisen talouden ns. jakovaraa voidaan kohdistaa. Tänään jokainen tietää, ettei moista jakovaraa enää ole. Yhtä vanhentuneeseen tilannearvioon perustuu hallituksen koko talouspoliittinen linja.

Entä tulevaisuus? Yrityksille on tärkeää, että niillä on mahdollisuus tulevien muutoksien ennakointiin. Hallituksen pitäisi kiireesti pystyä kertomaan jonkinlainen kasvustrategiansa lähitulevaisuutta silmällä pitäen.

Hyvä strategia pitäisi sisällään voimakkaan panostuksen työttömyyden hillitsemiksi. Suhdanneluontoisesti alkava työttömyys muuttuu herkästi rakenteelliseksi ja sen purkaminen vie aikaa. Ikääntyvässä Suomessa pitkittyvän työttömyyden hinta on sekä inhimillisesti että kansantaloudellisesti niin korkea, ettei meillä ole siihen varaa.

Toisaalta kasvu edellyttää vienti- ja muiden yritystemme toimintaedellytyksien turvaamista ja uusien luomista. Kuulostaa komealta, mutta ihan arkista työtä se on. Turvaaminen tarkoittaa esim. raskaalle teollisuudelle tärkeän kohtuhintaisen ja riittävän energian järjestämistä kotimaisin ratkaisuin. Uuden luominen tarkoittaa vaikkapa tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia korkeakouluihin ja sijoituksia kasvuyrityksiin. Sekä yksityistä että julkista rahaa uusien tuotantotapojen, tuotteiden jne. kehittämiseen.

Kolmanneksi tarvitaan pitkäjänteistä, oikeudenmukaista ja kannustavaa veropolitiikkaa. Ratkaisujen täytyy kannustaa työntekijää ottamaan työtä vastaan ja tekemään sitä. Kannustavuus merkitsee myös työtä tekevien ja luovien yrittäjien ansaittua osuutta onnistuneen riskinoton hedelmistä. Tulonjakoon kaivataan oikeudenmukaisuutta, samoin sosiaaliturvaan ja verotukseen.

Neljänneksi olisi hyvä, että tulevat työmarkkinaratkaisut tukisivat kasvustrategiaa. Etelärannan työnantajat ovat kironneet tulopoliittiset ratkaisut tulisimpaan kattilaan, vaikka synkät ajat niitä nyt ehdottomasti vaatisivat. Ideologisista juoksuhaudoista on noustava kokoamaan työllisyyttä ja kasvua tukevaa linjaa työehtosopimuksille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että alakohtaisia ratkaisuja raamittaisi suurempi kokonaisuus. Vielä tätä tärkeämpää on, että sopimukset ulottuisivat muutaman vuoden päähän – rakentaisivat kohtuuden siltaa yli talouskriisin upottavien suonsilmäkkeiden.

Tällaisesta yli vaalikauden tähtäävästä kasvustrategiasta on päätettävä mahdollisimman pian. Ellei sitä synny nyt, niin viimeistään sosialidemokraattien noustua hallitusvaltaan se tehdään. Silloin kaikki tietävät, että on olemassa suunnitelma, mitä se pitää sisällään ja että siihen on sitouduttu. Asioiden toteuttaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja päättäväisyyttä. Näin on sekä yritysmaailmassa että politiikassa.

Valtion velkaantumisen katkaiseminen ei vaadi summittaisia leikkauksia, vaan tarkoin harkittuja uudelleen kohdennuksia: turhasta ja toissijaisesta säästämistä, tehokkaampaa palvelujen tuottamista, kankean hallinnon karsimista kauttaaltaan. Mutta tämä fiksumman valtion ja julkisen vallan rakentaminen on aloitettava heti eikä 15 kuukauden päästä.